Previous slide

Next slide

Paksusuolen syöpä – älä aikaile niin pelastut!

Kirjoittanut: Anita Bartholomew

Moni paranee paksusuolen syövästä, jos se havaitaan varhain. Viivyttely maksaa Euroopassa satojatuhansia ihmishenkiä joka vuosi.

Saksan Landaussa asuva pitkä ja hoikka Steffi Wessa ei ollut koskaan ollut vakavasti sairas, joten kun hän vuoden 2013 lopulla täytti 55 vuotta ja hänen lääkärinsä ehdotti, että hänelle tehtäisiin terveystarkastuksen yhteydessä paksusuolen syövän rutiiniseulonta, Steffillä ei ollut mitään aihetta huoleen.

Paksu- ja peräsuolen syöpä, jota usein kutsutaan paksusuolen syöväksi tai suolistosyöväksi, on pahanlaatuinen kasvain suoliston loppuosassa, jonka kautta kuona-aineet poistuvat kehosta. Viimeistä 15 sentin pituista osuutta paksusuolesta kutsutaan peräsuoleksi.

Kolonoskopiassa eli endoskoopin avulla tehtävässä paksusuolen tähystyksessä lääkäri löysi suoliston seinämästä kaksi polyyppia, hyvänlaatuista kasvainta, jotka saattavat muuttua pahanlaatuisiksi, jos ne jätetään hoitamatta.

Lääkäri poisti kasvaimet toimenpiteen aikana. Jotain muutakin kuitenkin löytyi: viiden sentin pituinen kasvain peräsuolen seudulla. Se näytti syöpäkasvaimelta.

Koepala varmisti lääkärin epäilyt: Steffillä oli paksusuolen syöpä. Kuullessaan uutiset Steffi järkyttyi.

”Koko maailmani romahti. Minulle syöpä merkitsi kuolemaa.”

Steffi on yksi noin 447 000 eurooppalaisesta, joilla diagnosoitiin vuonna 2013 paksusuolen syöpä, ja sairastuneiden määrä kasvaa vuosittain.

Maailmanlaajuisesti paksu- ja peräsuolen syöpä on kolmanneksi yleisin syöpätyyppi, ja Manner-Euroopassa se on toiseksi yleisin pahanlaatuisista kasvaimista heti rintasyövän jälkeen, johon sairastuu noin 464 000 ihmistä vuosittain. Se on myös toiseksi tappavin, ja tautiin kuolee 215 000 eurooppalaista joka vuosi.

Sen ei kuitenkaan tarvitse olla kuolemantuomio. Varhaisessa vaiheessa löydetty paksusuolen syöpä on yksi parhaiten hoidettavissa olevista syövistä. Steffillä syöpä havaittiin varhain, ennen kuin se ehti levitä.

Mitkä tekijät sitten altistavat paksusuolen syövälle? Riski sairastua kasvaa vanhetessa – enemmistö sairastuneista on yli 50-vuotiaita – mutta tauti voi iskeä myös paljon sitä nuorempiin.

”Geneettiset tekijät tai ympäristö tai molemmat yhdessä voivat vaikuttaa”, sanoo gastroenterologian apulaisprofessori Jordan Karlitz New Orleansin Tulanen yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Hän sanoo, että haavainen paksusuolentulehdus ja Crohnin tauti voivat johtaa suolistosyövän kehittymiseen, jos sairaus vaikuttaa suureen osaan paksusuolesta. Myös istuva elämäntapa kasvattaa riskiä.

Nykyaikaisten ruokailutottumusten ja elämätapojen uskotaan olevan suurimpia riskitekijöitä. Erittäin lihapitoinen, erityisesti prosessoitua lihaa ja vähän hedelmiä, vihanneksia ja kuitua sisältävä ruokavalio voi altistaa paksusuolen syövälle, kuten myös tupakointi ja alkoholinkäyttö, belgialainen gastroenterologi ja Stop Colon Cancer -säätiön toimitusjohtaja Luc Colemont sanoo. Myös ylipainoisilla ja tyypin 2 diabetesta sairastavilla on kohonnut riski sairastua.

Viime tammikuussa julkaistu tutkimus, jonka johtavana tutkijana toimi patologian professori Shuji Ogino Harvardin yliopistosta, esitti yhden mahdollisen syyn sille, miksi ravinto saattaa lisätä syövän riskiä.

Syödessämme ruokimme myös biljoonia suolistossamme asuvia mikro-organismeja. Jos nuo organismit ovat vahingollista lajia, ne saattavat kiittää meitä tekemällä meidät sairaiksi. Paksusuolen syöpäkasvaimen kudoksessa pesii usein häijy bakteeri nimeltä fusobacterium nucleatum.

Tutkimuksessa selvisi, että ihmisillä, jotka söivät kuitupitoista ja terveellistä ruokaa, esiintyi yleensä vähemmän näitä bakteereja ja myös bakteerien aiheuttama paksusuolen syövän riski oli heillä matalampi. Tiedetyt riskitekijät eivät silti selitä kaikkia tapauksia.

”Olen hoitanut 56-vuotiaita ihmisiä, jotka eivät ole ylipainoisia, eivät polta, juovat vain yhden oluen viikonloppuisin, syövät terveellisesti päivittäin ja harrastavat kuntoilua kolmesti viikossa, mutta silti he sairastuivat paksusuolen syöpään”, Colemont sanoo.

Lisäksi lääkärit ovat hiljattain huomanneet, että alle 50-vuotiailla – jopa 20- ja 30-vuotiailla – todetut suolistosyöpätapaukset ovat yleistyneet huolestuttavasti, minkä takia onkin tärkeää mennä lääkäriin, mikäli huomaa itsellään oireita, vaikuttivatpa ne miten harmittomilta tahansa.

Paksusuolen syövän hoidossa ratkaisevaa on sen havaitseminen ajoissa. Kaikki haastattelemamme asiantuntijat korostivat seulonnan tärkeyttä. Seulonta ”saattaisi pelastaa enemmän kuin puolet paksusuolen syöpään menehtyvistä ihmisistä”, Karlitz sanoo. Se tarkoittaisi jo pelkästään Euroopassa 100 000 ihmishenkeä vuodessa.

Paksusuolen syöpä ja seulontatutkimukset

Seulontatutkimuksia on useita erilaisia, kuten ulostetesti, tietokonetomografia, sigmoideoskopia ja kolonoskopia.

Ulostetesti on luultavasti Euroopassa yleisin ja laajimmin saatavilla oleva testi. Se on sekä yksinkertainen että halpa. Lääkäri antaa potilaalle testitarvikkeet, näyte kerätään kotona ohjeiden mukaan talteen ja lähetetään tutkittavaksi. Testissä etsitään näytteestä verta, jota ei näe paljain silmin. Positiivinen tulos voi viitata polyyppeihin eli syövän esiasteisiin tai syöpään.

Positiivista tulosta seuraa yleensä kolonoskopiatutkimus, joka uusitaan noin kymmenen vuoden välein. Yksittäinen ulostetesti ei ehkä ole yhtä luotettava kuin kolonoskopia, mutta koska niitä tehdään useammin, todennäköisyys syövän havaitsemiseen kasvaa perättäisten testien myötä.

Sigmoideoskopia on muuten samanlainen kuin kolonoskopia, mutta ei yhtä laaja. Tässä tutkimuksessa noin 40 senttiä pitkä osuus paksusuolen lopusta ja peräsuoli tähystetään endoskoopin avulla. Tutkimus uusitaan yleensä noin viiden vuoden välein.

Toinen, hieman harvinaisempi seulontamenetelmä on tietokonetomografia, eli suoliston kuvantamistutkimus. Lisäksi joissain maissa potilaille, jotkä eivät voi käydä kolonoskopiassa, voidaan tehdä tutkimus, jossa paksusuolen seinämää kuvataan pienen nieltävän kameran avulla.

Parhaana seulontatutkimuksena pidetään kuitenkin kolonoskopiaa. Sen avulla voidaan havaita enemmän poikkeamia kuin missään muussa testissä. Lisäksi siinä voidaan havaita enemmän polyyppeja ja varhaisemmassa vaiheessa kuin ulostetestissä.

Se on tärkeää, sillä polyyppien löytämisellä ja poistamisella kolonoskopiassa voidaan ehkäistä noin 80 prosenttia paksusuolen syövistä, todetaan vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa.

Samassa tutkimuksessa huomattiin, että kun ihmiset, joilla oli keskimääräinen riski sairastua paksusuolen syöpään, kävivät kolonoskopiaseulonnassa, tautitapausten määrä väheni 67 prosentilla ja kuolemien määrä 65 prosentilla.

Kolonoskopia on kuitenkin kajoava toimenpide, ja ihmisiä voi olla vaikea suostutella tällä menetelmällä tehtävään seulontaan. Kun alankomaalaiset lääkärit halusivat kasvattaa seulontoihin osallistuvien määrää, he lähettivät kutsun kaikille yli 50-vuotiaille ja tarjosivat erilaisia seulontamenetelmiä.

Kun kutsutuista yli kaksi kertaa useampi valitsi ulostetutkimuksen kuin kolonoskopian, Alankomaat päätti kohdentaa resurssinsa siihen. Nykyisin maassa tehdään eniten paksusuolen syövän seulontoja Euroopassa.

Myös Isossa-Britanniassa lähetetään joka toinen vuosi ulostetestipakkaus kaikille yli 60-vuotiaille, jotka ovat rekisteröityneet yleislääkärille. Ranskassa testipakkauksia taas lähetetään kaikille 50-vuotiaille ja sitä vanhemmille.

Seulontojen määrä vaihtelee suuresti eri maiden välillä ja jopa saman maan sisällä, mutta keskimäärin vain alle puolet 50-vuotiaista ja sitä vanhemmista eurooppalaisista on käynyt paksu- ja peräsuolen syövän seulonnassa.

Nyt 58-vuotiaana Steffi Wessa osaa arvostaa seulontaa. Ilman sitä hän ei ehkä olisi enää elossa. Syövän toteamisen jälkeen häntä hoidettiin kemoterapialla ja säteilyhoidoilla, jotka pienensivät kasvainta, ja sen jälkeen syöpä leikattiin. Nyt hän on vapaa syövästä ja käy säännöllisesti tarkastuksissa varmistaakseen, että pysyykin terveenä.

Jos huomaat suolistosyövän oireita, seulonnassa käyntiä ei kannata lykätä

Vuoden 2013 alkupuolella 44-vuotias belgialainen Filip Luypaert keskittyi uraansa kansainvälisen lääkintälaiteyrityksen energisenä toimitusjohtajana. Hän oli fyysisesti erinomaisessa kunnossa, eikä hänellä tiedetty olevan mitään syövälle altistavia riskitekijöitä. Hiljattain hän oli kuitenkin huomannut verta ulosteissaan. Kun hän mainitsi asiasta lääkärille, tämä suositteli sigmoideoskopiassa käymistä, varmuuden vuoksi.

”Juoksin kymmenen kilometriä kahdesti viikossa, ja matkustin ympäri maailmaa työasioissa”, Filip muistelee. Niin hän kuin lääkärikään eivät tosissaan uskoneet, että hänellä voisi sen ikäisenä ja kuntoisena olla paksusuolen syöpä.

Niinpä Filip lykkäsi tutkimuksissa käymistä puolella vuodella, odottaen josko oireet häviäisivät. Kun hän viimein kävi kolonoskopiassa lokakuussa 2013, siinä selvisi että hänellä oli paksu- ja peräsuolen syöpä. Kasvain oli liian iso että sen olisi voinut poistaa heti. Mikä pahempaa, tarkemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, että syöpä oli ehtinyt levitä maksaan.

Filip etsi internetistä tietoa neljännen asteen suolistosyövän eloonjäämisprosentista. Parhaimmissakin arvioissa hänellä oli vain 11-12 prosentin mahdollisuus olla elossa viiden vuoden kuluttua.

Hänellä oli ollut niin monia suunnitelmia. Hänen tyttöystävänsä oli aikeissa muuttaa Singaporesta hänen luokseen. Miten hän nyt voisi pyytää tätä jättämään perheensä ja uransa – kaiken – taakseen, kun ei itse luultavasti eläisi enää pitkään?

Jos kasvain on liian iso poistettavaksi heti, sairas osa paksusuolesta täytyy leikata.

”Joissain maissa 50–70 prosenttia paksusuolen syövän leikkauksista voidaan tehdä laparoskopiassa”, Colemont sanoo. Tässä vähemmän radikaalissa toimenpiteessä tehdään pienempiä viiltoja kuin perinteisessä ”avoleikkauksessa”, ja leikkauksesta toipuu yleensä nopeammin.

Viiden päivän aikana Filipille annettiin viiden viikon annos säteilyhoitoa, jotta varsinainen kasvain pienenisi sen verran, että se pystyttäisiin lopulta poistamaan. Sitten hän sai kemoterapiaa kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen oli vuorossa sairaan paksusuolen leikkaus.

Jotta leikkaushaava saisi rauhassa parantua, kirurgit ohjasivat suolen sisällön kulkemaan paksusuolen alaosasta väliaikaiseen avanteeseen. Sitä seurasi kolme kuukautta lisää kemoterapiaa, ja sitten oli maksan leikkauksen vuoro. Sen jälkeen hän sai vielä lisää kemoterapiaa.

Lähes täsmälleen vuosi oli kulunut syövän diagnosoimisesta, kun Filip kävi viimeisen kerran kemoterapiassa. ”Minun oli vain elettävä päivä kerrallaan, ja se oli minulle hyvin vaikeaa, varsinkin kun näin läheisteni kärsivän epätietoisuuteni ja kipujeni vuoksi.”

Useiden takaiskujen jälkeen, kuten kahden ylimääräisen leikkauksen joissa poistettiin etäpesäkkeitä maksan seudulta, Filip sai viimeinkin kuulla hyviä uutisia. Viimeisessä lääkärintarkastuksessa syövästä ei näkynyt enää jälkeäkään.

Huhtikuussa 2016 Filip osallistui kymmenen kilometrin juoksukisaan Antwerpenissä ja juoksi ensimmäistä kertaa koettelemuksiensa alkamisen jälkeen. Hänen tyttöystävänsä aikoo pian muuttaa hänen luokseen Belgiaan.

Vaikka sinulla olisi joskus ollut paksusuolen syöpä, on olemassa keinoja, joilla voit pienentää syövän uusiutumisen riskiä. Luonnollisesti kannattaa noudattaa terveitä elämäntapoja ja tarkkailla painoa, mutta samoin kuin aspiriinin on pienillä annoksilla todettu pienentävän sydänkohtauksen riskiä, se saattaa myös pienentää suolistosyövän riskiä, jopa perinnöllisissä tapauksissa.

Colemont toteaa, että ihmisillä, jotka syövät pieniä annoksia aspiriinia ”näyttäisi olevan pienempi riski sairastua uudelleen kuin niillä, jotka eivät lääkettä ota”.

Aspiriini saattaa myös pienentää kuoleman riskiä paksusuolen syöpää sairastavilla, vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa todetaan.

Eurooppalaiset järjestöt eivät ole vielä suosittaneet aspiriinin käyttöä terveillä ihmisillä sairauden ennaltaehkäisyyn, mutta amerikkalainen US Preventive Services Task Force päätti suositella päivittäistä pientä aspiriiniannosta tietyille 50–59-vuotiaille, joilla ei ole verenvuodon riskiä ja jotka sitoutuvat käyttämään sitä kymmenen vuoden ajan.

D-vitamiinilla saattaa myös olla vaikutusta taudin ehkäisyyn, joskaan yhteyttä ei ole vielä pystytty todistamaan.

”Väestötutkimuksista voimme nähdä, että potilailla joilla on alhaisemmat d-vitamiinitasot esiintyy enemmän paksusuolen syöpää”, tohtori Grothey sanoo.

Yhdysvaltojen kansallisen terveys-instituutin mukaan kahdessa satunnaistetussa ja hyvin kontrolloidussa tutkimuksessa todettiin, että 1 200–2 000 milligrammaa kalsiumia päivässä saattaa pienentää polyyppien uusiutumisen riskiä. American College of Gastroenterology -yhdistys suosittelee ravintolisien käyttöä paksusuolen syövästä parantuneille.

Paras tapa vähentää riskiä on kuitenkin pysyä valppaana. Jos olet yli 50-vuotias, sinulla ei ole ollut paksusuolen syöpää etkä ole huomannut itselläsi oireita, kysy lääkäriltäsi seulonnasta. Paksusuolen syövästä parantuneiden ja riskiryhmään kuuluvien tulisi käydä seulonnassa muuta väestöä useammin.

Jos havaitset itselläsi sairauteen liittyviä oireita, ja vaikka ne vaikuttaisivatkin lieviltä tai vähäpätöisiltä, kerro niistä lääkärillesi. Henkesi saattaa riippua siitä.

Euroopassa yleisin ja laajimmin saatavilla oleva seulontamenetelmä on ulostetesti. Se on yksinkertainen ja halpa. Kolonoskopiassa voidaan havaita ja poistaa polyypit, millä voidaan ehkäistä noin 80 prosenttia paksusuolen syövistä. Vaikka sinulla olisi joskus ollut suolistosyöpä, on olemassa keinoja, joilla voit pienentää syövän uusiutumisen riskiä.

Paksusuolen syöpä ja oireet

Paksu- ja peräsuolen syövän oireet ovat usein salakavalia ja ne on helppo sivuuttaa. Jos huomaat kärsiväsi seuraavista oireista ja jos ne jatkuvat kaksi viikkoa tai pidempään, on ehdottoman tärkeää että keskustelet niistä lääkärisi kanssa.