Luut olivat viimeisenä helsinkiläisen Hilkka Hopearuohon mielessä, kun hänellä vuonna 2010 todettiin rintasyöpä.
Koska rintasyöpä on kuitenkin yksi monista sairauksista, jotka voivat heikentää luustoa, hänen lääkärinsä laittoivat hänet luuntiheysmittaukseen. Mittauksen mukaan tuolloin 55-vuotiaalla Hilkalla oli osteoporoosia selkärangassaan, mikä nosti hänen riskiään saada murtumia.
Lääkärit selittivät myös, että kemoterapia, jota Hilkalle annettaisiin, heikentäisi hänen luitaan vielä entisestään. Kemoterapian ajaksi hänelle määrättiin kalsiumia ja synteettistä D-vitamiinia.
Toinen luuntiheysmittaus, joka tehtiin vasta vuonna 2016 hänen jo parannuttuaan rintasyövästä, paljasti kuitenkin, etteivät kalsium ja D-vitamiini olleet pysäyttäneet osteoporoosia. Tuolloin lääkäri määräsi hänelle Proliaa, biologista osteoporoosilääkettä, joka on kehitetty rajoittamaan luun heikkenemistä.
Tutkijana työskentelevä, tuolloin 62-vuotias Hilkka, päätti kuitenkin ottaa asioista enemmän selvää. Hän halusi tietää, mitä hän voisi tehdä suojellakseen luitaan rappeutumasta enempää.
Mitä on osteoporoosi?
Termi osteoporoosi tarkoittaa kirjaimellisesti ”huokoista luuta”. Luidemme sisäosa on hunajakennomainen verkko, joka koostuu hajoavista ja uusiutuvista soluista – juuri samoin toimivat muutkin solut kehomme kaikissa osissa.
Joskus raot hunajakennomaisessa rakenteessa kasvavat kuitenkin liian isoiksi, kun vanhat solut eivät korvaudukaan uusilla. Se tekee luistamme hauraampia ja helpommin murtuvia. Osteoporoosiksi kutsutaan tilaa, jossa luun tiheys on hälyttävän matala.
On hankalaa selvittää, kenellä on riski saada murtumia ja kenellä ei – se ei ole tarkkaa tiedettä. Nykyään Euroopan unionin alueen lääkärit käyttävät apunaan potilaiden ohjaamisessa FRAX-nimistä indeksiä. Luun tiheyden lisäksi FRAX ottaa huomioon monet muut murtumia edistävät tekijät – jopa potilaan kotimaan.
Maailman terveysjärjestö arvioi, että Euroopan unionin alueella elää tällä hetkellä 27,5 miljoonaa osteoporoosista kärsivää 50–84 vuotiasta henkilöä, heistä 22 miljoonaa on naisia ja 5,5 miljoonaa miehiä. Vuoden 2017 loppuun mennessä osteoporoosi aiheuttaa heidän joukossaan noin 3,5 miljoonaa murtumaa, pääasiassa lonkkaan, selkään ja kyynärvarteen. Juuri murtumat ovat vaaraksi vanhenevalle väestölle, ja niitä pyritään terveydenhuollossa estämään koko väestön osalta.
Kompastuminen paljasti osteoporoosin
Aurinko ei vielä ollut noussut viileänä aamuna 19. tammikuuta 2016, kun 59-vuotias opettaja Michèle Olivier Le Havresta, Ranskasta, käveli reippaasti töihin, kuten hän teki joka päivä. Tällä kertaa hän tosin kompastui epätasaisella jalkakäytävällä ja kaatui. Kipu hänen oikeassa lonkassaan oli sietämätön.
Hänet vietiin paikallisen sairaalan ensiapupoliklinikalle, ja hänen lonkastaan otetut röntgenkuvat paljastivat, että hänellä oli paha murtuma – sellainen, jollaisia esiintyy, kun luun rakenne on heikentynyt. Michèle hämmästyi kuullessaan uutisen. Hänelle oli tehty luuntiheysmittaus kaksi vuotta sitten, ja tulosten mukaan hänen luunsa olivat hyvässä kunnossa. Kuinka näin pääsi käymään?
Michèlen potilastietojen lähempi tarkastelu kuitenkin paljasti, että hänellä oli muita vakavia luunmurtumia edistäviä riskitekijöitä. Vuonna 2014 hänellä oli ollut kaksi murtumaa jalassa, mikä oli merkki siitä, että hänen luustonsa ei ollut kovinkaan vankka, ja siksi lääkäri oli määrännyt hänet luuntiheysmittaukseen. Sitten, vuonna 2015, hänellä todettiin nivelreuma. Reuma ja sen hoitoon määrätyt kortikosteroidit heikentävät tunnetusti luita.
Päivä kaatumisen jälkeen hänen lonkkaansa vaihdettiin tekonivel. Koska leikkauksessa käytettiin uutta mini-invasiivistä leikkaustekniikkaa, ja koska hänen elämäntapansa ennen onnettomuutta oli ollut terveellinen ja aktiivinen, Michèle pystyi kävelemään lähes välittömästi leikkauksen jälkeen. Hänelle määrättiin myös Actonelia, bifosfonaatteihin kuuluvaa lääkettä, jonka on todettu vahvistavan luustoa ja vähentävän siten murtumien riskiä. Michèle myös kuntoilee innokkaasti muun muassa uimalla ja ajamalla kuntopyörää. Kaikki lonkkansa murtaneet eivät kuitenkaan ole niin onnekkaita.
”Erityisesti ensimmäisen 30 päivän aikana lonkkamurtumasta kuolleisuus on suurta, mutta myös vielä ensimmäisen vuoden ajan”, sanoo lääketieteen tohtori ja Sheffieldin yliopiston aikuisten luusairauksien professori Eugene McCloskey. Syitä ei ole tutkittu tarkasti, mutta hän arvelee niitä olevan monia: veren menetys, tulehduksen ja infektion riski, nukutuksen tuoma riski – ja vamman aiheuttama järkytys. Siksi painopisteen tulisikin olla murtumien ehkäisyssä.
Alenna riskiäsi seuraavilla tavoilla
On asioita, joita voit tehdä alentaaksesi riskiäsi sairastua osteoporoosiin tai pitääksesi taudin kurissa, jos olet jo sairastunut. Et voi vaihtaa vanhemmilta saamiasi geenejä, etkä voi muuttaa menneisyyttä, jos olet sairastunut nivelreumaan, diabetekseen tai rintasyöpään, tai perua niiden hoitoon käytettyjen lääkkeiden sivuvaikutuksia. Mutta jos tupakoit, lopeta. Voit myös rajoittaa nauttimasi alkoholin määrää, noudattaa terveellistä ruokavaliota ja liikkua.
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen on yksi tärkeimmistä elämäntavan muutoksista, joita ihminen voi tehdä. Liikunta hidastaa luun katoa ja vähentää kaatumisen riskiä. Voimaharjoittelu jumppakuminauhoilla, kuntoilulaitteilla tai pienillä vapailla painoilla voi vahvistaa luita ja lihaksia.
Painonkannatteluharjoitukset eli liikkeet, jotka pakottavat kehon työskentelemään ”painovoimaa vastaan” voivat auttaa luun kadon ehkäisyssä ja kehittää uutta luuta, kerrotaan Yhdysvaltojen kansallisesta terveysinstituutista.
Jos sinulla kuitenkin on jo osteoporoosi ja muita merkkejä heikentyneestä luustosta, liikunnan lisääminen täytyy aloittaa käymällä fysioterapeutin tai lääketieteen asiantuntijan vastaanotolla. Niin voit varmistaa, ettet aloita harjoittelua, joka saattaakin aiheuttaa murtumia. Vaihtoehtoja on silti paljon.
”Joka askeleella lähetät aivoihisi viestin siitä, että jotakin tapahtuu, ja se stimuloi luun uusiutumista hyvällä tavalla”, sanoo Lundin yliopiston ja Malmössä sijaitsevan Skånen yliopistollisen sairaalan professori Kristina Åkesson.
Myös ravitsemus on tärkeää taudin ehkäisyssä. Tammikuussa 2017 Journal of Bone and Mineral Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tulehduksia vähentävän ruokavalion, johon kuuluu paljon hedelmiä, vihanneksia, kokojyväviljaa ja kalaa, osoitettiin ylläpitävän luun tiheyttä ja vähentävän lonkkamurtumien riskiä.
On tärkeää saada myös tarpeeksi kalsiumia ja D-vitamiinia, joka auttaa kehoa hyödyntämään kalsiumia. Huhtikuussa 2017 American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan henkilöt, joilla ei ole perittyä riskiä saada murtumia, hyötyvät eniten kalsium- ja D-vitamiinilisäravinteista.
Osteoporoosin hoitomuotoja
Vaikka luuntiheysmittauksessa todettaisiinkin osteoporoosi, se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisit hauras kuin munankuori. ”Eivät kaikki, joilla luun mineraalitiheyden perusteella on osteoporoosi, saa murtumia”, tohtori McCloskey sanoo.
Ja loppujen lopuksi: ”Olemme huolissamme juurikin osteoporoosin tuomista haitoista”, Åkesson sanoo. Toisin sanoen murtumista.
Usein lääkärit suosittelevat ehkäisevää hoitoa, jos FRAX-indeksi ennustaa 20 prosentin todennäköisyyttä saada mikä tahansa paha murtuma seuraavan 10 vuoden aikana, tai kolmen prosentin todennäköisyyttä saada lonkkamurtuma saman aikajakson sisällä. Ja koska luun murtuminen on usein merkki luuston heikentymisestä, hoitoa voidaan suositella, jos potilas on jo saanut murtuman, vaikka luuntiheysmittaus tai FRAX-indeksi osoittaisikin riskin olevan matala.
Eniten määrättyjä lääkkeitä ovat bifosfonaatit. ”Yleensä ottaen bifosfonaatit alentavat murtuman riskiä 30–50 prosenttia riippuen murtuman laadusta”, Åkesson sanoo.
Bifosfonaattien käyttö on kuitenkin osittain kiistanalaista. Vaikka riskit ovatkin erittäin pienet (1–4 käyttäjällä 10 000:sta), lääkkeiden on raportoitu aiheuttavan leukaluun heikkenemistä ja reisiluiden murtumia. Åkessonin mukaan sellaisia sivuvaikutuksia esiintyy luultavasti vain henkilöillä, joilla on syöpä tai leukaan liittyviä hammasongelmia.
Sivuvaikutuksista tavallisempi on haitta, jonka Michèle koki käyttäessään Actonelia. Neljän kuukauden käytön jälkeen hän alkoi saada niin kovia vatsakipuja, että hänen täytyi lopettaa lääkitys. Siksi lääkärit määräsivät hänelle biologista lääkettä Proliaa, joka käy hänelle hyvin.
Proliaa, biologista lääkeainetta, annetaan ruiskeena kahdesti vuodessa. ”Proliaa käytettäessä näyttää siltä, että luun tiheys kasvaa progressiivisesti, mitä pidempään sitä käyttää”, sanoo lääketieteen tohtori ja yhdysvaltalaisen Oregonin terveys- ja luonnontieteiden yliopiston lääketieteen professori Eric Orwoll.
Teriparatiidi, toinen osteoporoosin hoidossa käytettävä lääke itse asiassa lisää luun rakentumista, Åkesson sanoo. Sitä voidaan kuitenkin käyttää vain 18–24 kuukautta, osittain siksi, että sen luun kasvattamiskyvyn epäillään voivan kohottaa luusyövän riskiä, vaikka todisteita tästä ei ole todettu ihmisillä. ”Se on erittäin hyvä keino nostaa luun tiheyttä nopeasti”, Åkesson sanoo.
Kahdessa laajassa, vuosina 2003 ja 2006 julkaistussa tutkimuksessa myös estrogeenikorvaushoidon osoitettiin alentavan murtumien riskiä yleisesti 29 prosenttia, ja lonkkamurtumissa jopa 35 prosenttia.
Estrogeenin on kuitenkin arveltu lisäävän tiettyjen syöpien, kuten rintasyövän, riskiä. Tosin maaliskuussa 2017 The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism -lehdessä julkaistun tutkimuksen ansiosta tiedämme nyt, ketkä naisista hyötyvät siitä todennäköisimmin, ja kenelle riskin ottaminen ei ole hyödyn arvoista.
Newyorkilaisen Buffalon yliopiston tutkijat selvittivät, että naisilla, joilla oli peritty alttius luun murtumille, luusto vahvistui merkittävästi estrogeenihoidolla. Toisaalta naiset, joilla ei ollut perinnöllisiä riskitekijöitä, eivät juurikaan hyötyneet. Tämän tiedon ansiosta lääkärit pystyvät paremmin ”saamaan oikeat lääkkeet oikeille ihmisille varmistaakseen maksimihyödyn ja minimihaitat”, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja, apulaisprofessori Heather Ochs-Balcom.
Eräs toinen lääke nimeltä raloksifeeni tarjoaa joitakin estrogeenin hyödyistä ilman rintasyövän riskiä. Itse asiassa ”se luultavasti suojaa estrogeenireseptori-positiivista rintasyöpää vastaan”, sanoo tohtori Orwoll. Mutta vaikka lääke vaikuttaa antavan suojaa joitakin murtumia vastaan, tällä hetkellä ei ole todisteita siitä, että se estäisi lonkkamurtumia.
Lopuksi, lääkärit ovat luultavasti pian saamassa käyttöön uuden lääkkeen nimeltä abaloparatiidi. Vuonna 2016 Journal of the American Medical Association -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan abaloparatiidi, joka toimii teriparatiidin tavoin, vähensi murtumia ja kasvatti luun tiheyttä osteoporoosista kärsivillä naisilla vanhempaa lääkettä tehokkaammin.
Abaloparatiidi on Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA:n hyväksymä, ja tätä kirjoitettaessa se on Euroopan lääkeviraston arvioitavana.
Osteoporoosin ei siis tarvitse olla maailmanloppu
Hoitovaihtoehtoja on, vaikka luustosi olisikin jo heikentynyt, ja tutkimusta tehdään koko ajan.
Yhtä tärkeää on kuitenkin muistaa, että voit itsekin tarttua toimeen juuri nyt pitääksesi itsesi vahvana, suojellaksesi itseäsi luumassan vähenemiseltä ja murtumien riskiltä, sekä säilyäksesi aktiivisena koko elämäsi ajan.
Kun Hilkka Hopearuoho päätti ottaa selvää siitä, mitä hän voisi tehdä estääkseen luitaan heikkenemästä enempää, hänen tutkimuksensa johdattivat hänet Suomen luustoliittoon. Siellä hän kävi luennoilla, joiden aiheina oli muun muassa luuystävällinen ruokavalio ja kaatumisten ehkäisy.
Hän liittyi myös liikuntaryhmään saadakseen tietää, mitkä liikuntamuodot olivat turvallisia ja tehokkaita vahvojen luiden saamiseksi. ”Tahdon matkustella ja tehdä vaelluksia ja elää hyvää elämää niin pitkään kuin mahdollista”, Hilkka sanoo.
Lue lisää:
Kuinka paljon vitamiineja tarvitset?
