Lämpö ja maisemien etelämaalainen karuus tuovat mieleen Kanarian saaret, mutta tunnelma kentällä on jotenkin afrikkalaisempi. Tummaihoinen, ystävällinen kenttähenkilökunta vastaanottaa kaukaa pohjoisesta saapuvia matkailijoita.
Kap Verde on noin kymmenen saaren muodostama itsenäinen minivaltio, ja matkailijaryhmämme pääsee tutustumaan siihen lähes suoraa päätä, ilman aikaa vieviä maahantulomuodollisuuksia.
Lentokenttäterminaalista siirrymme Praian kaupungin satamaan ja sieltä risteilylaivalla Sao Vicenten saarelle, pienehkön Mindelon kaupungin laituriin.
Mindelon kaupunki on karujen vuorten ympäröimä, valokuvauksellinen kaupunki. Se toimi vuosisatojen ajan kauppalaivojen, löytöretkeilijöiden ja orjakauppiaiden kohtauspaikkana, ja vauras menneisyys on lyönyt paikkaan leimansa. Kaupungin kujia reunustavat vanhat talot, joista monien seiniä koristavat siirtomaatyyliset ikkunaluukut.
Kap Verde kuului satojen vuosien ajan Portugaliin, josta se itsenäistyi vuonna 1975. Entisen emämaan vaikutus näkyy yhä kielessä, paikannimissä, katukylteissä ja kirkkorakennuksissa.
Mindelossa matkailija tuntee olevansa jossakin Euroopan, Afrikan ja Etelä-Amerikan välimaastossa, eikä ihme, sillä nuo maanosat muodostavat kolmion, jonka sisällä Kap Verde sijaitsee.
Senegalin merialueen edustalla sijaitseva saarivaltio oli aikoinaan läntisin pysähdyspiste pitkään ja vaativaan Atlantin ylitykseen valmistautuville löytöretkeilijöille ja kauppiaille. Saariryhmän asukkaista monet ovatkin orjien jälkeläisiä, mutta joukossa on myös portugalilaista alkuperää olevia ihmisiä.
Tänäkin päivänä Afrikan manterelta saapuu Kap Verdeen muun muassa katukaupustelijoita, Portugalista puolestaan lomanviettäjiä. Eteläamerikkalaisen vivahteen saarille antaa nuorten harrastama capoeira, brasilialainen liikuntalaji, joka on eräänlainen itsepuolustuksen ja tanssin välimuoto.
Monet kapverdeläiset ovat muuttaneet leveämmän leivän perässä ulkomaille, lähinnä Portugaliin, koska kuivuudesta ja luonnonvarojen niukkuudesta kärsivä saariryhmä ei pysty elättämään kaikkia asukkaitaan. Kansainvälinen taloudellinen tuki ja ulkomailla työskentelevien kansalaisten rahalähetykset ovat tärkeä tulonlähde köyhässä maassa.
Kap Verdessä on paljon työttömiä, ja ehkä sen vuoksi tunnelma Mindelon kaupungissa on kiireetön. Taloudellisesta niukkuudesta huolimatta muukalaiseen suhtaudutaan ystävällisesti ja maan poliittinen tilanne on vakaampi kuin useimmissa muissa Afrikan maissa.
Lähes ympäri vuoden pilvettömältä taivaalta paistava aurinko aiheuttaa Kap Verdessä kuivuutta, mutta samalla se on tärkeä luonnonvara, joka houkuttelee maahan matkailijoita. Kap Verdestä matkailija löytää lämpöä, eksotiikkaa ja rauhallisia hiekkarantoja, jotka ovat toistaiseksi säästyneet massaturismilta. Leppeä koillistuuli pitää lämpötilan sopivissa lukemissa.
Saarissa on myös eroja. Sao Vicenten luoteispuolella oleva Santo Antao on vihreä ja hedelmällinen, sillä saaren korkeat vuorenharjanteet keräävät kosteutta pilvistä.
Meri on kapverdeläisten vilja-aitta, ja sen huomaa myös Mindelon kujilla. Nuoret ja vanhat kalakauppiaat myyvät makrilleja ja mustekaloja, jotka on vastikään pyydetty Atlantista.
Maailmalla tunnetuin kapverdeläinen on ollut fadoa muistuttavasta morna-musiikistaan tunnettu laulaja Cesária Évora, joka menehtyi joulukuussa 70-vuotiaana. Évoran kerrotaan halunneen esiintyä paljain jaloin osoittaakseen solidaarisuutta Kap Verden köyhille. Laulajatar oli myös maailman ruokaohjelman WFP:n nälänvastainen lähettiläs.
Valittujen Palojen toimittaja seurasi Kolumbuksen jalanjälkiä suomalaisella risteilylaivalla Kristina Katarinalla. Kap Verden saarivaltio, johon tässä jutussa tutustuttiin, oli aluksen lähtöpaikka. Artikkelisarjan seuraavissa osissa kerrotaan Atlantin ylityksestä ja matkan etapeista Karibialla.
