Mistä kuu on tullut?
Useimmat tieteilijät ovat yhtä mieltä siitä yleisestä ajatuksesta, että Marsin kokonainen kappale törmäsi Maahan noin 4,5 miljardia vuotta sitten, jolloin syntyi massiivinen määrä rojua, joka putosi Maan kiertoradalle ja yhdistyi lopulta yhdeksi kappaleeksi. Mutta tämä arvoitus ei ole täysin ratkaistu:
”Silloinkin kun uskomme, että meillä on parhaat vastaukset kuusta, tutkimme yhä asiaa”, sanoo professori Christopher Palma, joka opettaa Pennsylvanian osavaltionyliopiston astronomian ja astrofysiikan laitoksella.
Jos kuu muodostui tuolla tavoin, miksei isku sysännyt Maata pois kiertoradaltaan?
Yksi ongelmallisimmista törmäysmallin puolista on se, että tieteilijöiden on vaikea laskea skenaariota, jossa tämä laaja kappale, impaktori (joka on nimetty Theiaksi), osuu Maahan juuri oikealla voimalla.
”Törmäyksen täytyi olla tarpeeksi voimakas heittääkseen valtavan määrän materiaa ilmaan Maan kiertoradalle, mutta ei niin voimakas, että se olisi tuhonnut Maan”, Palma sanoo.
Lisäksi kuun koostumus on hyvin samankaltainen kuin Maalla, kun taas useimmat tieteilijät ajattelevat, että suuren törmäyksen olisi pitänyt muodostaa kuu lähinnä Theian rojusta.
Onko törmäysmalli siis väärä?
Ei, se on silti valtaapitävä ajatus kuututkijoiden keskuudessa. Theian ja Maan välinen törmäys on saattanut sekoittaa yhteen materiaalia molemmista kappaleista, tai yhden massiivisen törmäyksen sijaan on saattanut tapahtua monia, pienempien avaruuskappaleiden törmäyksiä.
Tieteilijät tutkivat yhä muita teorioita, kuten ajatusta siitä, että painovoima sai aurinkokunnasta tulleen materian yhdistymään samaan aikaan kahdeksi kappaleeksi, Maaksi ja kuuksi, tai että kuu ajelehti jo valmiina ympäri aurinkokuntaa, ennen kuin Maan painovoima veti sen puoleensa. Molemmat teoriat jättävät vastaamatta vielä useampaan kysymykseen kuin törmäysmalli.
Onko kuussa vettä?
Kyllä! Vuonna 2009 NASA lähetti raketin Cabeus-kraatteriin, joka sijaitsee lähellä kuun etelänapaa. Törmäys nostatti pölypilven, joka kohosi lähes kuusitoista kilometriä kraatterin reunan yläpuolelle, ja samalla NASAn satelliitin laitteet tallensivat havaintoja. Pilvessä oli hiukkasia jäätyneestä vedestä, mikä vahvisti sen, että vettä on pysyvästi varjoisilla alueilla lähellä kuun napoja.
Nyt ei puhuta järvistä tai lätäköistä, mutta vettä saattaisi olla tarpeeksi auttamaan ihmisen pitkäkestoisimmissa matkoissa kuuhun.
”Jos me ihmiset laskeudumme sinne”, Palma sanoo, ”ja voimme kerätä jäisen veden, meidän ei tarvitse viedä sitä mukanamme.”
Kuinka kuuhun päätyi vettä?
Tutkijat uskovat, että aiemmin on ollut ajanjakso, jolloin Maata ja kuuta pommittivat komeetat ja asteroidit, jotka sisältävät paljon jäätynyttä vettä. Ne ovat näin saattanut tuoda meille omat valtameremme ja järvemme samoin kuin kuun jäiset sakkaumat.
Apollo 15 ja 17 -avaruuslentojen 1970-luvulla mukanaan tuomien kuukivien uusi analyysi on kuitenkin saanut tieteilijät ajattelemaan, että kuun sisäosissa oli vettä, joka nousi pinnalle tulivuortenpurkauksissa.
Onko kuussa joskus voinut olla elämää?
Yksi syy siihen, että tieteilijät haluavat tutustua tarkemmin kuun napakraatereissa piilossa olevaan jäähän, on se, että he miettivät, saisivatko siten tietoa elämän kehittymisestä Maassa.
”Yksi ajatus elämän alkuperästä on, että sen rakennusaineet tulivat tänne komeettojen mukana”, Palma sanoo. ”Niistä voi olla jäänteitä kuun jäässä.”
Asteroidien ja komeettojen törmäykset Maahan ovat voineet vapauttaa materiaa avaruuteen, josta se sitten on voinut kulkeutua kuuhun ja säilyä siellä, kun taas elämän merkit aikaisimmilta aikakausilta ovat tuhoutuneet Maasta rapautumisen ja mannerlaattojen liikkeiden vuoksi.
Miksi näemme kuusta vain toisen puolen?
Näemme ainoastaan ”kuu-ukon” kasvot, sillä hän ei koskaan näytä Maalle takaraivoaan. Tämä johtuu siitä, että kuu on vuorovesivoimien vaikutuksesta lukittunut Maahan, mikä tarkoittaa, että aika, joka kuulta kuluu kun se pyörähtää akselinsa ympäri, on sama kuin aika, joka kuulta kuluu kun se kiertää kerran Maan ympäri (noin 28 vuorokautta).
Tämä ei ole mikään arvoitus tieteilijöille, jotka selittävät, että siten Maan vetovoima vaikuttaa kuuhun. Tämä näkyy myös muissa planeetta–kuu-järjestelmissä: yksi parhaista esimerkeistä on Pluto ja sen Charon-kuu, jotka ovat lukittuneet yhteen vuorovesivoimien vaikutuksesta. Ne ovat aina samassa kulmassa kääntyneinä toisiaan kohti ja niitä pidetään kaksoiskääpiöplaneettana.
Miksi kuun kaukaisempi puoli on niin erilainen kuin meidän näkemämme puoli?
Vuorovesivoimien aiheuttamasta lukittumisesta johtuen ihmiset eivät nähneet kuun toista puolta ennen vuotta 1959, jolloin neuvostoliittolainen Luna-avaruusalus otti siitä ensimmäisen kuvan. Tutkijat yllättyivät huomatessaan, että siellä ei ole juuri laisinkaan suuria laavameriä (joita kutsutaan Kuun meriksi), joita näemme lähipuolellamme, ja sitä hallitsevat törmäyskraaterit.
Tutkimuksissa on sittemmin osoitettu, että kuun kuori on paksumpi kaukaisemmalla puolella, mistä johtuen on epätodennäköisempää, että vulkaanista toimintaa olisi purkautunut aina pintaan saakka, kuten meidän puolellamme on tapahtunut. Meidän puolemme merissä laava pursusi kraattereihin ja kovettui yli miljardi vuotta sitten, kun siellä vielä oli vulkaanista toimintaa.
Mutta miksi kuori on paksumpaa toisella puolella?
Asiaa täytyy tutkia vielä paljon. ”Uskomme, että erilaisuus johtuu osittain vuorovesivoimien lukittumisesta”, Palma sanoo siteeraten tutkimusta, jonka hänen kollegansa on tehnyt.
Kun Maa oli sulaa, se säteili varmasti paljon enemmän valoa ja kuumuutta kuin nykyään, hän sanoo. ”Maahan päin lukittunut puoli kuumeni enemmän kuin poispäin kääntynyt puoli.”
Mitä ovat kuunjäristykset?
Vaikka kuussa ei ole ollenkaan vulkaanista toimintaa, siellä on aika paljon kuunjäristyksiä. Apollo-astronauttien sinne 1970-luvulla sijoittama anturi mittasi niin voimakkaita järistyksiä, että ne olisivat tuhonneet ihmisasutuksen.
Palman mukaan näemme jälleen Maan vuorovesivoimien vedon vaikutuksen. Kuu vaikuttaa lähinnä Maan valtamerten vuoroveteen, mutta meidän vahvempi vetovoimamme itse asiassa muokkaa kuun kuorta ja aiheuttaa järistyksiä.
”On myös totta, että se kuun puoli, joka on kohti aurinkoa, on todella kuuma ja toinen puoli todella kylmä, mikä aiheuttaa jännitettä pinnalle ja voi aiheuttaa järistyksiä”, hän sanoo.
Mikä on kuun laavaputki?
Japanilainen avaruusluotain käytti tutkajärjestelmää, joka voi kartoittaa maanalaisia pinnanmuodostumia, ja löysi äskettäin kuusta 45 kilometriä pitkän ja 90 kilometriä leveän luolan. Tieteilijät uskovat, että se muodostui vulkaanisen toiminnan seurauksena ainakin kolme miljardia vuotta sitten, kun virtaava laava kehitti kovan kuoren ulkopuolelle samalla, kun sulanut kivi jatkoi virtaamista sisäpuolella.
NASA on löytänyt kuun pinnalta pieniä kuiluja, jotka saattavat olla samanlaisten putkien suuaukkoja, ja avaruustoimijat ovat optimistisia sen suhteen, että nämä maanalaiset tunnelit olisivat hyviä paikkoja miehitetyille avaruusoperaatioille ja ehkäpä jopa vesilähde astronauteille.
Miksi sudet ulvovat kuuta?
No, sudet kyllä ulvovat öisin ja joskus kuu on näkyvissä, kun ne metelöivät kovasti, mutta tutkijat eivät ole kyenneet vahvistamaan, etä sudet ulvoisivat enemmän täyden kuin uuden kuun aikaan.
Niiden läheiseen sukulaiseen, koiraan, kuu sitä vastoin näyttäisi vaikuttavan: niitä viedään eläinten ensiapupäivystykseen 28 prosenttia useammin täyden kuun aikaan (kissat 23 prosenttia).
Täysikuu saa myös koralleja vapauttamaan sukusolujaan ja muurahaiskorennon toukkia kaivamaan suurempia koloja.
Käyttäytyvätkö ihmiset hullummin täyden kuun aikaan?
Aristoteles ajatteli, että kuu saattaisi vaikuttaa aivoihin kuten vuoroveteen, koska aivot ovat ”kosteat”, mutta tieteilijät ovat aika varmoja, ettei tämä ole totta. Siitä huolimatta poliisit ja ensiapuhoitajat vannovat, että työ on aivan hullua täysikuun aikaan, vaikka tutkijat eivät ole löytäneet yhtäkään toistettavaa tutkimusta, joka osoittaisi, että rikokset, itsemurhat tai psykiatriset ongelmat lisääntyisivät silloin.
On kuitenkin todisteita siitä, että ihmiset nukkuvat noin 20 minuuttia vähemmän täydenkuun aikaan uuteen kuuhun verrattuna.
10 aavemaista faktaa kuusta, joita et tiennyt
16 evoluution merkkiä jotka voit yhä löytää kehostasi
22 asiaa, jota et tiennyt ukkosesta
