Miljoonat ihmiset jakavat kotinsa lemmikkieläimen kanssa. Varsinkin koirista ja kissoista tulee monille perheenjäseniä, mutta ovat toki pienjyrsijät ja linnutkin omistajansa sydäntä lähellä. Mitä eläintemme päässä pyörii ja miten voimme pitää niistä hyvää huolta? Kysymykseen vastaa eläinlääkäri ja käytöstutkija Dorit Feddersen-Petersen Kielistä, Saksasta.
Uusien tutkimusten mukaan koirat eivät ole sen fiksumpia kuin siat, kyyhkyt tai kissat, mutta sitä eivät monet koiranomistajat mielellään kuule. Kuinka älykkäitä kotieläimemme ovat oikeasti?
DORIT FEDDERSEN-PETERSEN: Koirilla on erikoisasema, koska ne on kesytetty pisimmän aikaa sitten. Se tarkoittaa, että ne ovat eläneet yhdessä ihmisten kanssa jo hyvin pitkään, todennäköisesti yli 40 000 vuotta. Sinä aikana ne ovat omaksuneet enemmän ja enemmän meille sopivia käytösmalleja, jotta ne sopeutuisivat paremmin elämäämme. Koirat tottuivat meihin eri tavalla kuin mikään muu eläin.
Mitä se tarkoittaa?
Koirat ovat ainoita eläimiä, jotka katsovat meitä silmiin. Niillä on jopa kyky asettaa itsensä meidän asemaamme. Näin osoittavat esimerkiksi Leipzigissä tehdyt kokeet: ihminen ja koira olivat yhdessä huoneessa. Huoneeseen tuotiin herkkuja, mutta koiraa kiellettiin ottamasta niitä. Kun koehenkilö sulki silmänsä, koira otti herkut. Koirat siis tietävät, että voimme nähdä ja kuulla ne. Siihen liittyy toki myös äänellä kommunikointi.
Tarkoittaako se, että koirat juttelevat meille haukkuessaan?
Koirat haukkuvat monella eri tavalla ja ne ovat hyvin tottuneet siihen, että ihmiset puhuvat paljon. Koirat eivät haukkuessaan kuitenkaan puhu vaan käyttävät erilaisia haukkuja kuten leikkimishaukkua ja tervehdyshaukkua. Niin ne ovat sopeutuneet meidän viestintäämme.
Entäs kissat?
Kissat ovat eläneet yhdessä ihmisten kanssa vuosisatoja lyhyemmän ajan. Ne ovat yksinäisempiä eläimiä, oman tiensä kulkijoita. Kissalla on oma mieli, ja se ottaa kontaktia ihmiseen silloin kun haluaa. Kuten koirienkin kohdalla, myös kissojen ääntelyssä on eroja, jotka johtuvat todennäköisesti tottumisesta siihen, että ihmiset puhuvat paljon. Kissoja ei kuitenkaan tunneta yhtä hyvin kuin koiria.
Miksi ei?
Kissoja tutkitaan vähemmän. On kuitenkin varmaa, että myös kissat voivat ymmärtää käytöstämme ja tietää, milloin olemme iloisia tai vihaisia. Kissat eivät kuitenkaan ole yhtä tottelevaisia kuin koirat, ne eivät halua miellyttää meitä sillä tavalla. Ne kulkevat omaa polkuaan, ja jos se ei käy ihmiselle, kissalle se on aivan yhdentekevää. Koira sen sijaan voi näennäisesti kärsiä huonosta omatunnosta.
Todellako?
Kun omistaja saapuu kotiin, ja koira näyttää jokseenkin surulliselta, jossain on ehkä kaatunut maljakko. Se herättää kysymyksen: voiko koirilla olla huono omatunto vai vaikuttaako se meistä vain siltä? Sanoisin että kyllä, koirilla voi tulla huono omatunto, sillä ne ovat tottuneet sosiaaliseen järjestelmäämme kaikkine sääntöineen. Kun ne rikkovat sääntöjä, niille tulee paha mieli.
Entä kissa, joka kiellosta huolimatta hyppää keittiönpöydälle salaman-
nopeasti heti kun huoneesta astuu ulos?
Kissatkin oppivat. Ne tietävät, mitä ne saavat ja eivät saa tehdä. Ne kuitenkin testaavat henkilökohtaisen leikkialueensa rajoja enemmän kuin koirat. Kissa hyppää pois pöydältä jos sen tarvitsee, kun ihminen tulee huoneeseen. Mutta ei aiemmin.
Kuinka eläinten älykkyyttä oikeastaan tutkitaan?
Tutkimuksissa tarkastellaan, miten eläimet käyttävät elintilaansa: käyttäytyvätkö ne stereotyyppisesi, käyttäytyvätkö ne aina samalla tavalla vai osaavatko ne sopeutua hyvin. Asettuvatko ne sosiaalisessa kontekstissa toisen lajin, jopa ihmisen, asemaan?
Ovatko puhuvat linnutkin erityisen älykkäitä eläimiä?
Niillä on joka tapauksessa taitoja, joita muilla eläimillä ei ole: ne pystyvät imitoimaan ääniä. Ne toistavat, mitä niiden kanssa työskentelevä ihminen sanoo. Kun lintu palkitaan siitä, että se pystyy toistamaan koko perheen asiat, se tekee juuri niin. Linnuissa on olemassa oikeitakin mestareita, jotka elämänsä aikana oppivat, mitä ihmispuhe tarkoittaa. Silti yhteys niiden ja ihmisen välillä ei ole koskaan yhtä intiimi kuin ihmisen ja koiran. Linnut eivät niinkään soluttaudu ihmisten sosiaalisiin rakenteisiin vaan pysyttelevät omassa rauhassa.
Sama varmaan pitää paikkansa sellaisten lemmikkien kuin hamsterien ja kanien kohdalla?
Kyllä. Monille lapsille ja aikuisille tuottaa iloa saada ruokkia, hoivata ja joskus jopa silittää kaniiniaan tai valkoista hiirtään. Suhde ei kuitenkaan ole kovin vakaa, niiden kanssa ei olla niin paljon tekemisissä.
Jokainen kissan- ja koiranomistaja tietää, että ne ovat yksilöllisiä.
Eläinten luonteet ovat yhtä moninaiset kuin ihmistenkin. Jotkut tutkijat uskovat, että kuten ihmisilläkin, koirilla on persoonallisuuspiirteitä, ja he ovat löytäneet viisi. Niihin kuuluvat leikkisyys ja aggressiivisuus. Jotkin koirat ujostelevat kohdatessaan jotain uutta, kun taas jotkin ovat saman tien tutkimassa asiaa.
Mikä on ratkaisevaa eläimen luonteessa?
Luonne on syntymästä saakka. Asiaa ei kuitenkaan pidä nähdä mustavalkoisena. Geneettiset valmiudet sekoittuvat aktiivisesti ympäristötekijöiden kanssa.
Omistajat rakastavat lemmikkejään. Rakastavatko nekin meitä?
Koirat selkeästi rakastavat. Tiedetään, että ne lyöttäytyvät ihmisen seuraan, ja mahdollisesti kiintyvät erityisesti yhteen ihmiseen. Yhteyksiä voi olla useampiakin, mutta niitä ei voi vaihtaa toisiin. Esimerkiksi isän ja nuorimman pojan välillä perheessä on aina yhteys. Ne ovat yksilöllisiä ja hyvin vahvoja tunneyhteyksiä.
Entä muiden eläinten kohdalla?
Sanoisin, että kissatkin rakastavat meitä, mutta omalla tavallaan, joka on vapaampi ja yksilöllisempi. Uskon, että myös sosiaalisesti elävät hyötyeläimet kuten siat muodostavat tunneyhteyden ihmisiin.
Tunnistavatko siat maanviljelijän?
Tunnistavat. Viime aikoina tutkimuksissa on keskitytty enemmän hyötyeläinten sosiaaliseen elämään. Niissä on huomattu, miten eri tavoilla siat esimerkiksi leikkivät ja kuinka hioutunutta niiden sosiaalinen käytös on. Vähitellen ymmärretään, mikä katastrofi näille älykkäille, sosiaalisille eläimille nykyinen sianpito on.
Miltä näyttää lajinmukainen eläimenpito?
Koira tarvitsee ensinnäkin kontaktin ihmiseen. Totta kai on otettava huomioon erityistarpeet: esimerkiksi ajokoira tarvitsee paljon fyysistä tekemistä. Myös kissoille on tärkeää, että omistajalla on niihin suhde. Samaan aikaan niille pitäisi myös antaa enemmän vapaata tilaa, sillä ne ovat vapaudennälkäisiä eläimiä.
Tarkoittaako se, ettei työssäkäyvän sinkun kannata ottaa koiraa?
Niin ei voi sanoa. Jos käy töissä ja todella hyödyntää koiran kanssa vietetyn ajan, esteistä voi selvitä. Minä esimerkiksi pystyn ottamaan koirat mukaan töihin. Tietenkään ei ole hyvä, jos eläin on kaiken aikaa yksin. Koirasta voi kuitenkin huolehtia myös kahdestaan tai kolmistaan.
Mistä saan selville, mikä lemmikki sopii juuri minulle?
Sanoisin että monille kissa ei tulisi kysymykseenkään, koska he ovat pikemminkin koiraihmisiä. Sitten on myös kissaihmisiä ja niitä, jotka pitävät sekä kissoista että koirista. Parasta on valita eläin, jonka itse haluaa, ja sitten huolehtia siitä, että olosuhteet ovat kohdillaan.
Mitkä ovat yleisimmät virheet, joita eläintenpidossa tehdään?
Monella omistajalla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä hänen lemmikilleen on tärkeää ja miten sen kanssa käyttäydytään. Esimerkiksi koiraa ei voi vain lukita häkkiin, jos sille ei ole aikaa. Eläimen pitää sopeutua perheeseen. Ennen eläimen hankintaa siihen tulee perehtyä. Eläintä ei voi vain tuoda kotiin ilman aavistustakaan sen tarpeista tai elämäntavoista. Siltä tahtoisin säästää lemmikit.
Lue lisää:
8 varmaa merkkiä, joista tiedät, että kissasi luottaa sinuun
Lue vinkit, joilla voit kouluttaa koirastasi entistä fiksumman!
