Se kuulosti hauskalta ja vähän jännittävältäkin tavalta päästä kavereiden suosioon. Näin ajatteli pienessä eteläsuomalaisessa kaupungissa asuva Arto*. Kaikki supattivat näistä asioista ja hihittelivät niille. Seksiä! Rintoja! Paljasta pintaa!
Kun Arton kaverit valittivat, että he eivät päässeet kotonaan internetin seksisivuille, Arto lupasi, että he voisivat tulla hänen luokseen. Hän ei pyytänyt lupaa vanhemmiltaan. Ehkä hän ei halunnut edes pohtia, miten vanhemmat reagoisivat. Eivätkä he kuitenkaan saisi tietää…
Pojat kerääntyivät tietokoneen ympärille Arton perheen työhuoneeseen. Kun elokuva alkoi, ei kestänyt kuin hetken, kun kuvat alkoivat olla pojille käsittämättömiä: sikin sokin käsiä, jalkoja ja muita ruumiinosia, jotka näyttivät ruudussa jättiläismäisiltä. Kuvista tuli omituinen ja kiihtynyt olo. Tällaistako aikuiset – heidän vanhempansa – tekivät suljettujen ovien takana? Kun elokuva päättyi, kaikki olivat vaitonaisia ja lähtivät kotiin katse maahan luotuna.
”Se siitä!” Arto ajatteli. Toisin kuitenkin kävi, sillä Arto ei ollut tullut ajatelleeksi, että hänen kirjanpitäjä-äitinsä tekisi jotain niin perin tunkeilevaa, että tarkistaisi tietokoneen sivuhistorian. Äkkiä Arto huomasi joutuneensa kuukaudeksi kotiarestiin. Vanhemmat olivat vihaisia – ja järkyttyneitä.
Arto oli tapahtumien aikaan kymmenvuotias.
Olemme kaikki käyneet läpi saman kuin Arto: tehneet ensimmäiset tutkimusmatkamme seksuaalisuuteen ja etsineet rajojamme, tutustuneet herkullisen kiellettyyn ja hieman vaaralliseenkin alueeseen, jonka salat avautuvat vähitellen. Ennen se saattoi tapahtua käsikopelolla vanhempien auton takapenkillä tai juhlissa, joissa ei ollut vanhempia valvomassa.
Kun esitimme aiheesta kysymyksiä isälle tai äidille, he vastailivat ylimalkaisesti ja epämääräisesti: ”Kiltit tytöt eivät tee sellaista”, ”pojat haluavat tytöiltä vain yhtä asiaa” ja ”siinä menettää äkkiä maineensa”.
Nyt tilanne on toisenlainen. Internet ja mukana kulkevat tekniset laitteet älypuhelimista kannettaviin tietokoneisiin ovat muuttaneet kaiken.
Monille lapsille Euroopassa ja muualla maailmassa internet on avoin arkisto, josta voi selvittää kaiken, mitä haluaa tietää seksistä ja seksuaalisuudesta, ja jossa voi katsella pornokuvia ja -elokuvia.
Se on maailma, jossa seksiin suhtaudutaan kuin mihin tahansa kauppatavaraan: sitä on tarjolla kaikkina vuorokaudenaikoina eikä sitä rajoiteta juuri muuten kuin kehottamalla: ”Rasti ruutuun, jos olet alle 18-vuotias.”
Vuonna 2010 Euroopan unionin teettämässä tutkimuksessa selvisi, että 25 maassa tutkitusta 25 142 lapsesta lähes neljännes oli nähnyt seksuaalista tai pornografista aineistoa netissä tai jossain muualla, osa heistä useammin kuin kerran kuukaudessa.
Vuonna 2006 Hollannissa tehtiin 471:lle 13–18-vuotiaalle tutkimus, jossa todettiin, että mitä useammin he katsoivat nettipornoa, sitä todennäköisemmin seksi oli heidän mielestään vain fyysinen suoritus.
Kahdessa muussa hollantilaistutkimuksessa vuonna 2009 havaittiin, että pojat, jotka saivat seksuaalisuuteen liittyvät tietonsa pelkästään internetistä, olivat erityisen taipuvaisia vain jäljittelemään näkemäänsä sen sijaan, että olisivat asettaneet itselleen rajoja ja luoneet omat moraalikäsityksensä.
Kannattaa sitä paitsi pitää mielessä, että nettiporno on kaukana isän Playboy-lehtien taidokkaasti sommitelluista, himmeästi valaistuista otoksista. Netissä kuvat ovat kovan luokan pornoa. Hollantilaisen internetasiantuntijan Bamber Delverin mukaan nuori saattaa internetkuvien perusteella olettaa, että poikkeuksellisen suuri penis tai silikonilla suurennetut rinnat ovat sääntö eivätkä poikkeus. Lapsen käsitys seksuaalisesta todellisuudesta saattaa järkkyä, jos hän pääsee katsomaan pornoa liian varhain.
Viime keväänä julkaistua riippumatonta brittitutkimusta varten haastateltiin yli 2 000 aikuista ja lisäksi 520 lasta, jotka olivat iältään 7–16-vuotiaita. Moni vanhemmista valitti haastattelussa, että heidän poikansa oli järkyttynyt tajutessaan, että tytöilläkin on häpykarvoitus, koska he olivat nähneet netissä vain paljaaksi ajeltuja alapäitä.
Monet sivustot tarjoavat häkellyttävän valikoiman pornovideoita, joita esittelytekstien mukaan tähdittävät esimerkiksi ”saksalaiset lutkat”, ”blondit latinot” tai ”pienirintaiset aasialaiset lesbot”. ”Ja nämä ovat vain muutamia niistä sivustoista, joista lapset ovat minulle kertoneet”, Delver selittää.
”Seksikasvatus ei ole enää vanhempien ja koulujen yksinoikeus. Jos vanhemmat eivät ole varovaisia, internetsivustot saattavat vääristää lapsen käsitystä seksistä ja ihmissuhteista. Ne epäinhimillistävät.” Näin toteaa Terri Apter, psykologi ja Cambridgen yliopiston opettaja, joka on paneutunut perheiden sisäiseen dynamiikkaan. ”Häiritsevintä tilanteessa on se, että internetin arvomaailma ulottuu niin syvälle kulttuuriin: yhä useammat tytöt ja naiset kuvittelevat, että heillä on arvoa vain silloin, kun he ovat kauniita ja haluttavia.”
Vuonna 2006 Hollannissa tehtiin tutkimus, johon osallistui 11 000 alle 18-vuotiasta nuorta. Siinä todettiin, että monet tytöt julkaisevat itsestään sopimattomia, seksuaalisuutta korostavia kuvia sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa. Yhdeksän prosenttia tytöistä kertoi julkaisseensa tällaisia kuvia ja katuneensa tekoaan myöhemmin.
Jotkut murrosikäiset tytöt kuulostavat aikuisemmilta kuin ovatkaan, näsäviisailta ja välinpitämättömiltä. Niin myös Renée, 18-vuotias romanialainen kovis, jonka silmissä on paksut mustat rajaukset ja poskessa kauneuspilkku. Ylimielisesti hän ilmoittaa ”tietenkin” lähettäneensä ja vastaanottaneensa älypuhelimellaan, seksuaalisia kuvia ja tekstejä.
Jotkut puolestaan kuulostavat huolestuneilta, kuten Kata, 16-vuotias unkarilainen, joka arvelee olevansa lesbo, koska internetissä esitetty heteroseksuaalinen seksi näyttää hänen mielestään niin rajulta ja tunteettomalta.
Siitä huolimatta monet nuoret altistuvat aivan liian paljolle aivan liian varhain. Esimerkiksi kuusivuotias unkarilainen Oskar valitti vanhemmilleen, että hänen yhdeksänvuotias kaverinsa yrittää tehdä hänelle ”outoja juttuja”. Kävi ilmi, että yhdeksänvuotias oli vain yrittänyt jäljitellä kaikkea sitä, mitä hän oli nähnyt katsellessaan seksielokuvia internetistä isonveljensä kanssa.
Jacob, herkkä taiteilijanalku Rotebrosta Tukholman liepeiltä, kävi ensimmäisen kerran pornosivuilla kaksi vuotta sitten ollessaan 14-vuotias.
Kaikki kaverit koulussa puhuivat niistä, ja ne olivat kuulemma huvittavia, järkyttäviä, omituisia ja aivan vastenmielisiä. Tultuaan koulusta kotiin Jacob sulkeutui huoneeseensa, kirjoittautui sisään koneelleen ja näppäili osoitekenttään kaverien mainostaman sivuston nimen.
Ruutu tulvahti täyteen vaihtoehtoja: anaali, oraali, lesbot, vanhat ja lihavat, karvaiset, mustat, blondit, isot rinnat ja sidontaleikit, jotka lupasivat ”todellista kidutusta, oikeaa kipua, aitoja kyyneleitä”.
Tarjolla oli jopa anime-pornoa, jossa suurisilmäiset japanilaistyyliset sarjakuvahahmot esittivät ”kiihkeitä huoria, jotka tekevät kaikkea sitä, mitä vaimosi ei tee”.
Jacob ei tiennyt, mihin olisi katsonut. ”Se tuntui hurjalta”, hän sanoo. ”Aivan kuin olisin pystynyt tekemään mitä tahansa.”
Vanhemmat eivät saisi olla sinisilmäisiä, Bamber Delver sanoo. Heidän ei pitäisi tuudittautua siihen uskoon, että juuri heidän poikansa ja tyttärensä eivät tiedä näistä sivuista mitään, sillä todennäköisesti lapset tietävät. Sivustoihin tutustuminen on nykyään täysin tavallista – se on kuin aikuistumisriitti, joka on ryöstäytynyt käsistä.
Kun ajatellaan, miten internet ylipäätään on muuttanut lasten oppimisen malleja ja mahdollisuuksia, ei pitäisi olla yllätys, että sen rooli seksiasioissa on niin keskeinen. Seksi tuntuu edelleen olevan yksi niistä hämmentävistä aiheista, joita aikuiset yrittävät vältellä. Nettiin on niin kovin helppo mennä tyydyttämään uteliaisuutta ja etsimään vastauksia kysymyksiin.
Elämän ilmiöitä itsekseen pohdiskeleva 16-vuotias Jennifer asuu Eindhovenissa Etelä-Hollannissa. Hän ei ole käynyt internetin seksisivuilla kiihottuakseen, vaan netti on aina ollut hänelle tietolähde, josta voi etsiä vastauksia seksiaiheisiin kysymyksiin. Esimerkiksi siihen, mitä tarkoittaa dildo, suihinotto tai cunnilingus.
Samaan aikaan Jennifer päivittelee sitä, miten jotkut tytöt murehtivat netin keskustelupalstoilla, että poikaystävä varmastikin jättää heidät, elleivät he suostu seksiin. Jopa Jenniferin omat ystävät ovat langenneet tähän ansaan.
”He kuvittelevat, että heidän on pakko harrastaa seksiä, jos he aikovat pitää pojan itsellään”, Jennifer sanoo. ”Tosin minä olen kaveriporukastamme ainoa, jolla on poikaystävä – on ollut jo kaksi vuotta – mutta en ole vielä valmis seksiin. Ystäväni eivät usko minua.”
Vaikka jo 10-vuotiaat ja sitäkin nuoremmat saattavat törmätä seksikuviin ja muuhun materiaaliin, harvoissa Euroopan maissa tarjotaan seksivalistusta alakouluikäisille. On siis vanhempien ja valistajien tehtävä luoda mahdollisimman varhain lapsille sellainen ympäristö, jossa he tuntevat olevansa turvassa.
”Tärkeintä on säilyttää kontakti lapseen”, ruotsalainen tutkija Gisela Priebe sanoo. Hän on yksi nuoria, seksiä ja internetiä käsittelevän Se mig – Unga om sex och internet -julkaisun kirjoittajista. ”Kontakti pitäisi säilyttää riippumatta siitä, mitä lapsi on tehnyt. Lapselle on korostettava, että kotona voi kertoa kaiken, sellaisetkin asiat, joiden kuulemisesta vanhemmat eivät välttämättä ilahdu.”
Sanderijn van der Doef on hollantilainen psykologi ja suositun, lapsille suunnatun seksivalistussarjan kirjoittaja. Hän painottaa, että vanhempien ja opettajien on perehdyttävä sekä internetin hyviin että huonoihin puoliin, ennen kuin he alkavat keskustella lastensa kanssa seksistä ja kaikista siihen liittyvistä asioista: tunteista, ihmisen ruumiillisista ominaisuuksista, lisääntymisestä ja itsekunnioituksen tärkeydestä.
”On tärkeää opettaa lapset kommunikoimaan ja pyytämään apua”, hän sanoo. ”Aloittakaa valistus jo varhain, niin lapset tajuavat, ettei seksuaalisuudesta keskusteleminen vanhempien kanssa ole kiellettyä.”
On olemassa myös sellaisia internetsivustoja, joilla selitetään selkeästi ja yksinkertaisesti seksin ja seksuaalisuuden aakkoset. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainnetistä (www.mll.fi/vanhempainnetti) ja Väestöliiton sivuilta (www.vaestoliitto.fi) löytyy asiallista tietoa seksuaalisuudesta ja siitä, miten asioista kannattaa keskustella lasten ja nuorten kanssa. ”On hyvä antaa lapsille järkeviä vaihtoehtoja – nettiin he menevät joka tapauksessa”, van der Doef toteaa.
Suomalainen Arto, joka on nyt 16-vuotias nuori mies, uskoo nykyään, että internet on ainoa paikka, josta hän voi saada ”hyvää, ehdottoman tasapuolista tietoa” seksistä. Hän on nyt siinä iässä, että hakee oman seksuaalisuutensa rajoja – hän tunnustautui vähän aikaa sitten biseksuaaliksi – ja pitää erityisesti sellaisista tietolähteistä, jotka eivät tuomitse. Sitä paitsi hän kieltäytyy katsomasta ”outoja juttuja” ja ymmärtää jo asioista sen verran, että ei niele kaikkea lukemaansa ja näkemäänsä sellaisenaan.
”En juttele seksistä vanhempieni kanssa, vaikka he ovat puolileikillään kysyneet, olenko jo harrastanut sitä”, hän kertoo. Hän käy kuitenkin heidän kanssaan kiivaita väittelyitä aiheista, jotka liittyvät seksuaalisuuteen. Jokin aika sitten he olivat pelaamassa lautapeliä, kun Arto huomautti jotain rahan käyttämisestä seksipalvelujen ostamiseen. ”Siitä alkoi oikein kunnon huutomatsi, mutta sitten me rauhoituimme ja juttelimme asiasta ihan oikeasti”, hän kertoo. ”Minusta on hyvä juttu, jos perhe pystyy tekemään sellaista.”
Entä mitä kuuluu nyt 16-vuotiaalle Jacobille, ruotsalaiselle taiteilijanalulle? Ensimmäisen pornosivukäynnin jälkeen Jacob on saanut suurimman osan seksiin liittyvistä tiedoistaan internetistä ja kavereiden lähettämien linkkien kautta. Joskus linkit ovat rajuja. ”Kerrankin yhdellä videolla omituiset lonkero-olennot raiskasivat naisen”, hän sanoo. ”Se oli mautonta.”
Mutta luuleeko Jacob ystävineen, että internetin pornosivut kuvaavat todellista elämää? Jacob on hetken hiljaa, ennen kuin vastaa:
”Tiedän kyllä, missä todellisuuden raja kulkee”, hän sanoo viimein. ”Tietenkin minä kiihotun. Ja tiedän, että jotkut saattavat luulla kaikkea todeksi. Olen käynyt sellaisilla sivuilla, joille ihmiset voivat lähettää omia juttujaan, ja joskus ne ovat ihan tyhmiä!”
Eikä Jacob etsi sellaista seksiä, jota netissä esitetään. Hän haluaa suhteen, jossa on aitoja tunteita, kenties jopa rakkautta, vaikka hän tietääkin, että sana on hänen iässään vielä aika mahtipontinen. ”Haluaisin, että tytöllä olisi tummat hiukset ja lävistyksiä”, hän sanoo. ”Ja haluaisin”, hän jatkaa koskettavan vilpittömästi, ”että hän olisi lyhyempi kuin minä, koska minä olen todella lyhyt.”
*Lasten ja joidenkin nuorten nimet on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.
