Kate Ogg tunsi olonsa levottomaksi odottaessaan vuoroaan synnytyslääkärin vastaanotolla. Australian Wollongongissa asuvat Kate ja hänen miehensä David olivat yrittäneet lasta jo vuosia, ja nyt koeputkessa hedelmöitettyjen kaksosten laskettuun aikaan oli neljätoista viikkoa. Katella oli kuitenkin kivuliaita supistuksia, ja sisätutkimuksessa selvisi, että kohdunsuu oli avautunut kaksi senttimetriä. Oli lähdettävä sairaalaan.
Kate sai levätä sairaalassa viikon, mutta supistukset voimistuivat uudestaan, kun raskaus oli kestänyt 27 viikkoa. Seuraavana aamuna kohdunsuu oli avautunut jo 6,5-senttiseksi, eikä lasten syntymää voitu enää estää. David oli matkalla Brisbanessa, joten Kate kieltäytyi keisarileikkauksesta ja päätti synnyttää lapset alateitse, jotta David ehtisi paikalle. Sitä paitsi jokainen kohdussa vietetty päivä parantaisi keskosten selviytymismahdollisuuksia.
Kun Kate viimein vietiin synnytyshuoneeseen Davidin saattelemana, siellä odotti 14-henkinen hoitajien, kätilöiden, synnytyslääkäreiden ja lastenlääkäreiden joukko elvytysvälineineen. Ensin syntyi pieni poika, ja Kate ehti nähdä vilaukselta velton ja kalpean vastasyntyneen. Hän ei kuitenkaan huolestunut vielä siinä vaiheessa, sillä hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä, miltä keskoset näyttävät.
Hoitoryhmä yritti helpottaa pojan hengitystä ja antaa keuhkojen kehittymistä edistäviä lääkkeitä. Sillä aikaa Kate synnytti toisen lapsensa, Emilyn. Pikkuinen tyttö parkaisi heti, ja vasta silloin Kate tajusi, että Jamieksi nimetyllä pojalla, joka ei edelleenkään päästänyt ääntäkään, ei välttämättä ollut kaikki niin kuin piti.
Siinä missä Emilylle tehtiin vain tavanomaisia tarkistuksia, Jamien ympärillä hyörittiin raivokkaasti. Kului 20 minuuttia, ja happea yritettiin pumpata pojan keuhkoihin, mutta poika ei edes inahtanut. Hän ei liikahtanutkaan, ei reagoinut ärsykkeisiin eikä vetänyt henkäystäkään. Viimein yksi lääkäreistä kääntyi katsomaan Katea. ”Jamie ei selvinnyt – hän on kuollut.”
Lääkäri toi nyytin Katelle. Pari kertaa minuutissa Jamie aivan kuin haukkoi henkeään, mutta muuten hänessä ei ollut elonmerkkejä. ”Hengen haukkominen johtuu aivorungon reflekseistä”, lääkäri selitti. Henkilökunta poistui huoneesta ja jätti Katen ja Davidin kuolleen poikansa seuraan.
David syleili Katea ja Jamieta tiukasti. Kate ei halunnut pitää lastaan kääreissä elämän paetessa tästä vaan painoi hauraan, alastoman lapsen lämmintä rintaansa vasten. Hän halusi oppia tuntemaan Jamien ja aistia, miltä tämä tuntui. Hän itki hiljaa. Hän olisi halunnut poikansa takaisin. Samalla kun Kate ja David yrittivät ymmärtää tapahtuneen, Kate helli lasta. Davidille Katen käytös oli osoitus tämän lämpimästä ja rauhallisesta luonteesta, ja se oli yksi syy siihen, että hän rakasti Katea niin syvästi.
Vuosia sitten he olivat kävelleet 800 kilometrin matkan Espanjan halki, ja David muisti vielä hyvin, miten he olivat heikoimmillakin hetkillä saaneet voimaa pysähtymällä hetkeksi halaamaan toisiaan. Yhä edelleenkin Kate osasi parantaa Davidin päänsäryn kietomalla kätensä hänen ympärilleen ja suukottelemalla silmäluomia. Ja nyt Kate tiedostamattaan noudatti samaa ikiaikaista tapaa, jota nykyään suositellaan synnytysosastoilla kaikkialla maailmassa: hän piti alastonta vastasyntynyttä paljasta ihoaan vasten.
Lääketieteellisillä tutkimuksilla on voitu osoittaa, että vierihoito parantaa vastasyntyneiden ja varsinkin keskosten mahdollisuuksia selviytyä hengissä synnytyksen jälkeisistä ensimmäisistä vuorokausista, sillä ihokontakti, äidin ruumiinlämpö ja sydänäänet luovat lapselle mahdollisimman kohtumaiset olosuhteet.
Ihokontaktin edut huomattiin jo 1970-luvulla Bogotassa, Kolumbiassa, missä 70 prosenttia keskosista kuoli tulehduksiin ja keuhko-ongelmiin. Lopulta lääkärit panivat merkille, että kuolleisuus oli paljon alhaisempi niillä vastasyntyneillä, joita äidit pitivät tuntikausia rintaansa vasten. Kenguruhoito on keino rauhoittaa lapsia, lievittää heidän stressiään ja auttaa vanhempia sitoutumaan lapseen. Lapsen vointi paranee usein ihokontaktissa ratkaisevasti. Lapsi alkaa hengittää paremmin ja syke laskee. Kenguruhoidosta on hyötyä sekä lapselle että vanhemmille.
Painaessaan poikaansa rintaansa vasten Kate jutteli tälle ja kertoi, että tällä oli sisko ja perhe, joka rakasti häntä. Muutaman minuutin kuluttua Katesta kuitenkin tuntui, että poika liikahti. Aluksi hän ajatteli, että se oli hetki, jolloin elämä pakeni lapsesta, mutta pian hänestä alkoi tuntua, että pojan rinta kohoili tasaiseen tahtiin.
David kutsui lääkärin paikalle, mutta henkilökunta selitti uudestaan, että liikkeet olivat luultavasti refleksejä, ja jätti pariskunnan tekemään surutyötä. Vähitellen Kate ja David sopeutuivat ajatukseen, että poika teki kuolemaa, mutta he juttelivat hänelle koko ajan, silittivät häntä ja pitivät häntä ihollaan.
Kate ja David eivät voineet käsittää, mitä seuraavaksi tapahtui. Vastasyntynyt avasi silmänsä. Sitten poika aivan kuin nosti päätään ja yritti tarttua isäänsä sormesta. David kiirehti uudestaan ulos huoneesta löytääkseen jonkun, joka voisi tulla katsomaan lasta.
Kun lääkäri ja sairaanhoitaja palasivat, lääkäri alkoi selittää, että Kate ja David olivat vain kuvitelleet. ”Mutta katsokaa nyt itsekin!” Kate sanoi. Hän oli kostuttanut sormensa ensimmäisillä rinnastaan valuneilla maitopisaroilla. ”Jamie yrittää imeä sormeani.”
Kun lääkäri nosti Jamien Katen rinnalta, poika säpsähti ja yritti selvästi parkaista. Lääkäri laski pojan vuoteelle ja alkoi kuunnella tämän rintaa. Hän ei voinut uskoa kuulemaansa, vaan pyysi myös hoitajaa kokeilemaan stetoskooppia. Jamien keuhkot olivat täynnä ilmaa ja iho oli terveen punainen – ja hän hengitti omin voimin. Jamie kiidätettiin huoneesta siskonsa viereen lasten teho-osastolle.
”Keho tarvitsee kosketusta”, Matt Hertenstein sanoo. Hän työs-kentelee psykologian apulaisprofessorina DePauwin yliopistossa Yhdysvalloissa, ja hänet tunnetaan kosketuksen voiman asiantuntijana. ”Tutkimukset ovat osoittaneet, että kosketus vaikuttaa myönteisesti elimistön toimintoihin, immuunijärjestelmään, stressireaktioihin ja jopa aivoihin.”
Erityisen tarpeellista toisen ihmisen kosketus on vastasyntyneille. Tutkimusten mukaan vastasyntyneetkin kärsivät esimerkiksi kivun aiheuttamasta stressistä: Kun vauvat teho-osastolla altistuvat kivuliaille toimenpiteille, kosketus auttaa lievittämään stressiä.
Tämä johtuu siitä, että vastasyntyneet elävät vielä samassa tahdissa äitinsä kanssa. Äidin rintojen lämpötila muuttuu luonnostaan sen mukaan, tarvitseeko lapsi lämpöä vai viilennystä. Yleensä lapsi nukahtaa rinnalle, jolloin elimistö säästää energiaa ja pystyy ohjaamaan kalorit kasvamiseen ja painonnousuun. Myös aivot hyötyvät ihokontaktista. Vauvat, jotka saavat olla äidin rinnalla pitkiä aikoja kerrallaan, kuolevat harvemmin kuin ne, jotka eivät saa olla rinnalla. Ne myös kokevat vähemmän kipua, saavat todennäköisemmin rintamaitoa ja kehittyvät paremmin kotihoidossa.
Kenguruhoito on osoittautunut keskosille niin hyödylliseksi, että monet asiantuntijat vaativat sen yleistä käyttöä varsinkin teknisesti varustetuilla vastasyntyneiden teho-osastoilla. Uppsalan yliopistossa Ruotsissa pari vuotta sitten julkistetussa tutkimuksessa suositellaan, että vastasyntyneiden annettaisiin aina jäädä äidille vierihoitoon. Keskoset ja alipainoiset vastasyntyneet pitäisi luokitella kohdun ulkopuolisiksi sikiöiksi, jotka tarvitsevat kehittyäkseen ihokosketusta, tutkijat totesivat.
Suomessa sairaaloiden käytännöt eroavat vielä jonkin verran toisistaan, mutta esimerkiksi Hyks-sairaanhoitoalueen kolmessa synnytyssairaalassa eli Jorvissa, Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla toteutetaan WHO:n ja Unicefin Vauvamyönteisyysohjelmaa, jonka tavoitteena on imetyksen edistäminen ja tukeminen. Se rohkaisee myös vierihoitoon. Äitiä ja vastasyntynyttä ei eroteta toisistaan, ellei siihen ei ole perusteltua syytä. Jorvissa, Kätilöopistolla ja Naistenklinikalla syntyi vuonna 2011 yli 15 100 lasta. Vauvoista lähes 89 prosenttia oli vierihoidossa, eli ei hoitojakson aikana ollut yhtäjaksoisesti yli tuntia erossa äidistä. Äitejä myös kannustetaan pitämään vauvaa ihokontaktissa, koska se tukee vastasyntyneen sopeutumista kohdunulkoiseen ympäristöön. Ihokontaktissa oleva vauva myös itkee vähemmän kuin äidistä erotettu vastasyntynyt.
Kun Emily ja Jamieolivat teho-osastolla, Kate ja David pitivät lapsia lähellään aina kun mahdollista. Kate sai Emilyn ensimmäistä kertaa rinnalleen, kun tämä oli kuusipäiväinen. Keskoskaapissa tytön ruumiinlämpö oli vaihdellut ja hän oli hengittänyt epätasaisesti, mutta molemmat vaivat helpottuivat, kun lapsi pääsi rinnalle. ”Lasten otsalla oli uurteita, jotka silenivät heti, kun otimme heidät lähelle.”
Kaksoset toipuivat ja alkoivat kasvaa nopeasti, ja 11-viikkoisina he pääsivät kotiin. Molemmat kuulevat ja näkevät hyvin ja kehittyvät normaalisti. Ja aivan kuin tässä ei olisi ollut ihmettä kerrakseen, synnytyksestä oli kulunut vain muutama kuukausi, kun Oggit saivat kuulla odottavansa kolmatta lasta. Kaksosraskaus oli vaatinut vuosien hedelmöityshoidot, mutta toinen kerta alkoi luonnostaan, ja täysiaikaisen raskauden päätteeksi Kate synnytti pojan, jolle annettiin nimeksi Charlie. Kate ja David malttoivat tuskin odottaa, että saivat lapsen lähelleen ensimmäisen kerran.
Nettiosoitteessa today.msnbc.msn.com voit nähdä Jamien ihmeenomaisen toipumisen. Kirjoita sivun hakukenttään ”baby ogg”.
