Vuoden eurooppalaisemme on niin nuori, että hän asuu vielä kotona äitinsä luona. Boyan Slat on 22-vuotias. Jos hänet näkisi kulkemassa kadulla Alankomaiden Delftissä – luisevan kaverin joka ei ole ajanut partaansa pariin päivään, jolla on tumma hiuspehko, farkut ja vapaana liehuva paidanhelma – saattaisi ajatella että hän on paikallisen teknillisen yliopiston opiskelija.
Ja niin hän olikin neljä vuotta sitten, juuri ennen kuin hänen elämänsä muuttui lopullisesti. Toisaalta jos hänet näkisi The Huffington Post -uutissivuston tuoreessa videossa, jossa hän ohjaa venettä valtamerelle tuulen pelmuttaessa tukkaa, häntä saattaisi luulla jonkin poikabändin laulajaksi.
Todellisuudessa hän on hyväntekeväisyysjärjestön johtaja, jonka perustama Ocean Cleanup tekee juuri sitä mitä sen nimi tarkoittaa: siivoaa valtameriä. Hänen lupauksensa on yhtä helppo ymmärtää kuin vaikea toteuttaa: ”Voimme todellakin puhdistaa valtameret”, hän sanoo.
Ocean Cleanupin tavoite on teknologista innovaatiota käyttämällä poistaa muovijäte, joka tällä hetkellä kelluu niin sanotussa Tyynenmeren jätepyörteessä sekä muissa valtamerten jätepyörteissä, paikoissa joihin sitä hitaiden pyörrevirtausten vuoksi kertyy suunnattomia määriä.
Tämä 22-vuotias on luonnonsuojelija, joka pitää teknologiaa liittolaisenaan, ei vihollisena. ”Minusta teknologia on vahvin muutosvoima, joka meillä on. Se tuo ongelmanratkaisuun kokonaan uusia osatekijöitä ja avaa valtavan määrän mahdollisuuksia.”
Slatin optimismi ja kyky nähdä mahdollisuuksia näkyy hänestä heti. ”Ihmiset liioittelevat epäonnistumisen seurauksia”, Slat sanoo, kommentoiden asiaa jonka hän näkee ennakkoasenteina sellaisia projekteja kohtaan, joiden riskit ja vaikutukset ovat pieniä.
”50-, 60- ja 70-luvulla oli kausi, jolloin tehtiin valtavia, hulluja projekteja, kuten Apollo-avaruusohjelma. Jos haluamme selviytyä seuraavasta vuosisadasta, meillä täytyy olla samaa hullua henkeä.”
Haaste on valtava. Valtameriin joutuu vuosittain arvioiden mukaan 5–14 miljoonaa tonnia muovijätettä. Yhdysvaltalainen The Ocean Conservancy -hyväntekeväisyysjärjestö on varoittanut, että seuraavan kymmenen vuoden aikana maailman valtamerissä saattaa olla kilo muovijätettä kolmea kalakiloa kohden.
Muovi imee pesusienen tavoin itseensä veden epäpuhtauksia. Jos merieläimet syövät sitä, se voi aiheuttaa niiden sairauden tai kuoleman, tai pieninä paloina se voi joutua kalojen vatsaan, jotka puolestaan voivat lopulta päätyä ihmisten ravinnoksi.
Noin 267 eri lajin – mukaan lukien merilintujen, kilpikonnien, hylkeiden ja valaiden – tiedetään kärsineen merten muoviroskan aiheuttamista ruuansulatuselimistön tukoksista.
Ocean Cleanup aikoo asentaa meriin valtavat, jopa sadan kilometrin pituiset V:n muotoiset puomijärjestelmät, jotka ankkuroidaan merenpohjaan jopa 4 000 metrin syvyyteen.
Merivirrat ajavat muovijätteen puomeihin, jotka keräävät sen V-muodon keskelle, mistä se siirretään kelluviin siiloihin, joista ne puolestaan voidaan laivata maihin kierrätettäväksi.
Slat näyttää pussillista sinisiä muovipellettejä, joita hän toivoo voivansa myydä valmistajille uusien tuotteiden raaka-aineeksi. ”Muovi sinällään ei ole ongelma”, hän sanoo. ”Se on erinomainen materiaali, emmekä me lakkaa käyttämästä sitä. Mutta sitä ei pitäisi käyttää kertakäyttöisiin tarkoituksiin.”
Time-lehti listasi vuonna 2015 Slatin suunnitelman vuoden 25:n parhaan keksinnön joukkoon. Alankomaiden hallitus oli samaa mieltä, ja myönsi 500 000 euron apurahan Ocean Cleanupin testiprojektiin Pohjanmerellä.
Ympäristöministeri Sharon Dijksma sanoi: ”Tahdomme kannustaa tämänkaltaisia upeita innovaatioita, jotta tiedostaisimme kaikki paremmin, kuinka käytämme kallisarvoisia luonnonvarojamme ja innostuisimme kierrättämään enemmän.”
Ocean Cleanupin pääkonttorissa delftiläisen toimistorakennuksen 18:nnessa kerroksessa on asianmukaisen raikas tunnelma. Se on valoisa avokonttori, jossa kaikki on valkoista: seinät, tuolit ja siksakin muotoinen baaripöytä, jonka ääressä henkilökunta voi syödä yhdessä lounasta valkeilla nahkajakkaroilla istuen.
Noin neljäkymmentä Cleanupin 60:stä työntekijästä työskentelee täällä. Työkieli on englanti, mutta eri aksentteja kuulee paljon. Valtaosa henkilökunnasta on hollantilaisia, mutta osa on tullut Ranskasta, Tanskasta, Saksasta, Italiasta, Brasiliasta tai muista maista. Ikähaarukka on 18:sta 55:een.
Paikassa on selkeästi aistittava, epämuodollisen demokraattinen ilmapiiri, joka selvästikin heijastelee johtajansa arvomaailmaa. Slatilla ei ole omaa toimistoa, vaan hän istuu tietokonetta tarvitessaan vapaan työpisteen ääreen – suuren osan ajastaan hän on matkoilla.
Seinillä on paperille piirrettyjä luonnoskaavioita, joilla on sellaisia nimiä kuten ”The Kite” (eli ’leija’), ”The Submerged Stiff One” (’upotettu jäykkä yksi’) ja ”Simple Single”, ’(yksinkertainen yksikkö’).
Slat napsauttaa kuulakärkikynäänsä ja ryhtyy innostuneena selittämään järjestönsä tehtävää. Hän ei pysy kauaa aloillaan, vaan nousee välillä kuljeskelemaan pitkin huonetta.
”Emme koskaan voi poistaa viimeistäkin kiloa roskaa valtamerestä, mutta haluamme poistaa siitä valtaosan mahdollisimman nopeasti”, Slat sanoo. ”Järjestelmämme tavoitearvio on 50 prosenttia kymmenessä vuodessa, mutta haluamme päästä vielä parempiin tuloksiin. Lopulta pääsemme 90 prosenttiin. Se tarkoittaa satoja tuhansia tonneja.”
Cleanupin on tarkoitus saada ensimmäinen täysimittainen puhdistusprojekti käyntiin vuoden 2018 loppuun mennessä. Sen rahoittamiseen on kerätty tähän mennessä useita miljoonia euroja esimerkiksi yksityisiltä lahjoittajilta, yrityksiltä ja valtioiden viranomaistahoilta. Tavoite on 15 miljoonaa euroa. Mutta miten Slat päätyi johtamaan näin kunnianhimoista hanketta?
Hän syntyi Delftissä vuoden 1994 heinäkuussa. Hänen vanhempansa eivät enää ole yhdessä. Hänen kroatialainen isänsä on taitelija, joka asuu Porecˇissa, Adrianmeren rannalla. ”Tapasin häntä ennen, mutta nyt minulla ei enää ole aikaa”, Slat sanoo. ”Mutta hän on löytänyt Skypen, mikä helpottaa asiaa.”
Slatin äiti, joka on puoliksi englantilainen ja puoliksi hollantilainen, on konsultti, joka neuvoo ylikansallisia yrityksiä henkilökunnan siirtämisessä Hollantiin. ”Hän on auttanut ihmisiä rekrytoimaan väkeä Ocean Cleanupille”, hänen poikansa kertoo ylpeänä.
Slatilla ei ole varsinaisesti korkeakoulututkintoa, mutta se ei johdu älykkyyden puutteesta. Hän sanoo, että kun hänen koulutoverinsa katsoivat Disneyn elokuvia, hän itse oli ”todella kiinnostunut yksinkertaisesta differentiaali- ja integraalilaskennasta. Pidin asioiden rakentamisesta.
Kun olin kaksivuotias, tein itselleni tuolin. Sitten ryhdyin tekemään puumajoja ja köysiratoja. Minulla on aina ollut omia pikku projekteja, enkä tiedä parempaa tunnetta kuin se, kun saan idean ja näen sen muuttuvan todeksi.”
Kuusitoistavuotiaana Slat koki jotain, mikä muutti hänen elämänsä. Hän oli perheensä kanssa lomamatkalla Kreikassa, ja osallistui sukelluskurssille. ”Odotin näkeväni vedessä kaikenlaista kaunista, mutta näinkin sen sijaan merenpohjassa kaatopaikan. Mietin: miksi emme siivoa tätä?”
”Minun piti silloin tehdä koulussa luonnontieteiden projekti kaverini kanssa, joten paneuduin tähän ongelmaan. Luin monista eri lähteistä, että puhdistus on mahdotonta. Tämä uskomus toteutti itse itseään, sillä sen vuoksi muutkaan ihmiset eivät tahtoneet tarttua ongelmaan.
Mutta minua se innosti.” Slat lisää kuivakkaasti: ”Olen kai luonteeltani aika jääräpäinen.” Hän ei suostunut hylkäämään ideaansa valtamerten puhdistamisesta, vaikka meni teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan ilmailu- ja avaruustekniikkaa.
”En voinut olla ajattelematta sitä. Istuin luennoilla kuuntelemassa puhetta metallin väsymisestä ja lentokoneiden osista ja ajattelin: miten voin käyttää tätä valtamerten puhdistamiseen?”
Huvittavaa kyllä, Slat sai suunnitelmansa ratkaisevan idean ihmiseltä, joka piti koko ajatusta mahdottomana. ”Katsoin videota, jossa valtameritutkija selitti valtamerten virtauksia. Hän näytti animaation siitä, miten muovi liikkuu virtauksien mukaan, ja sanoi, että tämä on jälleen yksi syy, jonka vuoksi muovia ei voida kerätä pois.
Ajattelin: onko tuo totta? Ehkä sen voisi kääntää eduksi. Miksi käydä läpi valtamerta, jos valtameri tulee luoksemme? Se oli perimmäinen ajatukseni.”
Vuoden 2012 lokakuussa 18-vuotias Slat piti esitelmän ajatuksestaan yliopistolla. Se alkoi kuin lavakoomikon esitys. ”Joskus oli kivikausi, pronssikausi, ja nyt me olemme keskellä muovikautta… Jos haluamme ostaa keksin, meidän täytyy ostaa keksi joka on pakattu muovikääreeseen, jonka alla on muovinen alusta, joka on pakattu pahvilaatikkoon, joka on muovipinnoitettu ja laitettu muovipussiin. Ei se ole vaarallista ydinjätettä. Se on keksi!”
Lopussa esitelmää hän yhdisti nerokkaasti vitsailua ja muovisaasteeseen liittyvää painavaa asiaa sekä kuvaili omaa keksintöään ja sen tieteellistä pohjaa. Video hänen puheestaan julkaistiin YouTubessa, mutta sillä ei ollut juurikaan vaikutusta.
Hän ei lannistunut, vaan päätti jatkaa ideansa kehittelyä. Dekaaninsa hyväksynnällä hän otti tauon täyspäiväisistä opinnoista aikeenaan palata niiden pariin myöhemmin. Sitten vuoden 2013 alussa yhdysvaltalaiset uutisblogit huomasivat hänen YouTube-esitelmänsä. Se levisi kaikkialle käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä.
”Yhtäkkiä sain 1 500 sähköpostia päivässä. Soitin ystäviäni apuun, ja istuimme sänkyni reunalla kannettavien tietokoneiden kanssa käymässä niitä läpi.” Hänelle tuli yli 400 esiintymis- ja haastattelupyyntöä medialta sekä rahoitustarjouksia. Ihmiset kaikkialta maailmasta tarjoutuivat auttamaan.
Slat keräsi ensimmäiset 90 000 dollaria internetissä joukkorahoitussivuston kautta ja käynnisti ensimmäisen järjestelmänsä toteuttamiskelpoisuutta arvioivan tutkimuksen vuonna 2014. Mutta ensimmäisten menestysten ohessa tulivat myös ensimmäiset takaiskut.
Valtamerten ympäristöasioita tuntevat tutkijat ja -aktivistit alkoivat esittää Slatin hanketta epäileviä ja kritisoivia puheenvuoroja.
Vuoden 2013 heinäkuussa valtamerten suojeluun erikoistuneen 5gGyres.org-järjestön varajohtaja Stiv Wilson antoi suoraviivaisen lausunnon, jonka mukaan ”Muovin keräämiseen tarkoitettu puomijärjestelmä on niin valtava, että tiedeyhteisön suuri enemmistö pitää hanketta hullun hommana – valtameri on suuri, talteen kerättävä muovi lähes arvotonta ja mereneläviä vahingoitettaisiin.”
Yhdysvaltalaiset tutkijat tohtori Miriam Goldstein ja tohtori Kim Martini julkaisivat yksityiskohtaisen arvostelman vuoden 2014 tutkimuksesta. Vaikka he olivat vaikuttuneita Slatin tarkoitusperistä ja uskoivat, että Ocean Cleanupin muutostahdolla voisi olla todellista vaikutusta, heidän arvionsa mukaan Ocean Cleanup -projekti ”sellaisena kuin se nyt kuvataan” ei ollut toteutuskelpoinen ratkaisu.
Vuonna 2016 Martini lisäsi, että heillä oli yhä ”vakavia varauksia” johtuen siitä, että Ocean Cleanup oli ”tulkinnut olennaisesti väärin meritiedettä, ekologiaa, tekniikkaa ja merissä olevan jätteen levinneisyyttä”.
Torjuvia sanoja ehkäpä, mutta Slat pysyy kannassaan. ”Minun työni ei ole suostutella näitä ihmisiä. Sanoisin: ’Katsokaa tutkimustuloksia.’”
Sillä välin Ocean Cleanup jatkaa miljoonien eurojen keräämistä. Slatista on tullut kaikkien aikojen nuorin YK:n Champions of the Earth -ympäristöpalkinnon voittaja, ja hän rekrytoi johtajia jotka ovat hänen isänsä ikäisiä, sillä he uskovat häneen ja hänen ideoihinsa.
Esimerkiksi 47-vuotias Allard van Hoeken on tullut Ocean Cleanupiin sen johtavaksi toimintapäälliköksi työskenneltyään kaksi vuosikymmentä avomeritekniikan parissa.
Hän myöntää: ”Ymmärrän, että joku järjestön ulkopuolelta voi katsoa järjestelmäämme ja sanoa, että se ei tule toimimaan. Valtameret tuhoavat ajan mittaan kaiken, se on tosiasia. On suuria haasteita. Mutta olen vakuuttunut siitä, että järjestelmä tulee toimimaan.”
Boyan Slatista van Hoeken sanoo: ”Hänen vuokseen minä tulin mukaan. Hänen kanssaan on innostavaa työskennellä.”
Noin 18 kuukautta sitten Ocean Cleanup lähetti 30 purjealusta 30 päiväksi troolaamaan Tyynestämerestä muovia. ”Sen yhden kuukauden aikana keräsimme merestä valtavasti enemmän muovia kuin vuoden 1972 jälkeen toteutetuissa vastaavissa hankkeissa on kerätty yhteensä”, Slat sanoo.
Cleanup teki myös ilmatutkimuksen samoilla vesillä käyttäen upouutta teknologiaa, jonka avulla jätteiden sijaintia ja muotoa voitiin kartoittaa 80 metrin syvyyteen pinnan alle.
Vuonna 2016 järjestelmää testattiin sijoittamalla Pohjanmereen mitoiltaan lopullista pienempi prototyyppi. Tuolloin koettiin ongelmia kaapeleissa, jotka kytkevät kelluvat puomit yhteen – ongelmia, jotka Slat sanoo heidän nyt ratkaisseen.
He ovat myös osoittaneet, että valtameristä kerättävä muovi on kierrätyskelpoista ja sitä voidaan käyttää uusien tuotteiden raaka-aineena.
”Avainkohta tulee olemaan, kun ensimmäinen täysimittainen järjestelmä on valtameressä”, Slat sanoo.
”Olemme juuri alkaneet valmistella sitä. Se tulee olemaan jossain päin Tyyntämerta. Hän epäröi, koska ei halua paljastaa liikaa, ja lisää sitten: ”Olemme harkinneet sijaintia Japanin vesillä.”
Mikä Slatia sitten innostaa? Haluaako hän olla rikas vai kuuluisa? ”Kyse ei missään tapauksessa ole rahan saamisesta”, hän sanoo. ”Halusin vain että tämä ongelma ratkaistaan, eikä kukaan muu tehnyt sitä.”
Slat on omistanut koko elämänsä Ocean Cleanupille. ”Alan tehdä töitä heti kun herään, ja herätessäni huomaan että olen ajatellut sitä unissani.”
Joskus hän kuuntelee työskennellessään lempi-rockbändiensä musiikkia, mutta muuten lähimmäs vapaa-aikaa hän pääsee lukiessaan kirjaa 20 minuuttia joka ilta ennen kuin menee nukkumaan.
Ja silti hän sanoo: ”Jos joku muu voi puhdistaa valtameret, hyvä niin. Ei ole tärkeää että me teemme sen, kunhan se tehdään. Ja jos joku muu tekee sen, voin hankkia tyttöystävän, lukea enemmän kirjoja… ja etsiä uuden ongelman ratkaistavaksi.”
