Vuoden 1999 alussa yritys hehkuttikin: ”Nokian tänään julkistama vuositulos on vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Kasvu ylitti yhtymän tavoitteet ja voitto oli yrityksen historian suurin. Nokia jatkoi maailmanlaajuisen markkina-asemansa vahvistamista kasvavassa tietoliikenneteollisuudessa ja uskoo kasvaneensa maailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi vuonna 1998.
Nokia oli edelleen myös maailman suurin GSM 1800 -järjestelmätoimittaja ja toinen kahdesta suurimmasta GSM 900 –järjestelmätoimittajasta. — Liikevaihto kasvoi 51 %:lla 79 231 miljoonaan markkaan ja liikevoitto 75 %:lla 14 799 miljoonaan markkaan. Euroopan osuus liikevaihdosta oli 58 %, Pohjois- ja Etelä-Amerikan alueen 21 % ja Aasian ja Tyynenmeren alueen 21 %.”
Nokian pääjohtaja Jorma Ollila oli noussut koko kansan tietoisuuteen – ja häntä pidettiin suoranaisena ihmeidentekijänä. Vuonna 1999 Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö jopa ehdotti, että Ollila asettuisi presidenttiehdokkaaksi vuoden 2000 vaaleissa. Ollila kieltäytyi.
Vuonna 1998 Suomen talous nousi kohisten, itse asiassa alettiin päästä suorastaan 1980-luvun kasinotalouden tunnelmiin. Optiot ja kansankapitalismi nousivat uusiksi muotisanoiksi. Pörssiyhtiöiden optiot ja etenkin valtaisat optiovoitot nostattivat melkoisen keskustelun, samoin kuin ulkomaalaisomistuksen voimakas kasvu suomalaisyhtiöissä. Joulukuun alussa yhdeksän pörssiyhtiön enemmistö oli ulkomaisten omistuksessa.
Helsingin pörssi koki ennätysnousun. Nousuveturina oli Nokia, jonka osuus pörssin markkina-arvosta oli noin puolet. Viennistä Nokia kattoi viidenneksen. Pörssiin vietiin myös Sonera ja Fortum, joiden osakeanneista valtion kassaan kilahti useita miljardeja markkoja. Tämä kohensi tuntuvasti valtiontaloutta ja valtio arvioi pääsevänsä pitkästä aikaa ylijäämäiseen budjettiin vuonna 1999.
