Previous slide
Next slide

Suomen vuosisata: Lapuan laki vuonna 1930

lapuan-laki
Facebook
Twitter
WhatsApp
Pinterest
Email
Tulosta
Kirjoittanut: Valitut Palat
Lapuan liike sai alkunsa väkivaltaisesta oman käden oikeudesta, kun kommunistinuorilta revittiin punaiset paidat päältä, ja sama piirre sävytti liikkeen toimintaa myös jatkossa. Liikkeen piirissä oman käden oikeutta alettiin kutsua Lapuan laiksi. Teon laillisuudella ei ollut merkitystä, sillä liikkeen ajatusmaailman mukaan lapuanliikkeen tulkitsema ”kansan tahto” oli lain yläpuolella.


Lapuan liikkeen miehet tunkeutuivat 28. maaliskuuta 1930 vaasalaisen Työn Äänen kirjapainoon ja rikkoivat kangin molemmat latomakoneet sekä kaikki kolme painokonetta. Syynä rikkomiselle oli lehden poliittinen linja, joka tulkittiin kommunistiseksi. Oikeudenkäynti asiasta järjestettiin 4. kesäkuuta 1930 Vaasan kaupungintalolla.
 
Oikeudenkäynnistä tuli melkoinen näytelmä, sillä heti alkuun painokoneen särkijöiksi ilmoittautui yli 20 Lapuan miestä. Oikeustalon eteisessä Työn Äänen faktori Eino Nieminen joutui suukopuun lapualaisten kanssa. Sanaharkan jälkeen Lapuan liikkeen kannattajat kuljettivat Niemisen portaita alas oikeustalon ulkopuolelle, repivät hänen vaatteensa ja pahoinpitelivät Niemisen. Väkijoukko seurasi tekoa sivusta, eikä poliisi puuttunut asiaan. Lehtikuvaaja Paavo Poutiainen yllytti tekijöitä, ja saikin otetuksi yhdet Suomen lehdistöhistorian tunnetuimmat kuvat.
 
Kun Työn Äänen asianajaja, kommunistien kansanedustaja Asser Salo astui ulos oikeustalosta, mellakka paheni. Huolimatta siitä, että maaherra Bruno Sarlin yritti vedota käräjärauhaan, lapuanliikkeen kannattajat ottivat Salon kiinni ja muiluttivat tämän. Lapuan liike oli suunnitellut Salon sieppaamista jo, kun tämä oli saapunut välipäätöstä kuulemaan. Etsivä Keskuspoliisi (EK) seurasi tapahtumaa vierestä puuttumatta asiaan. Salo vietiin Lapualle nuorisoseuran talolle, jossa hänet pakotettiin vannomaan, että hän ei enää astuisi Lapualle. Lopulta Salo vietiin Viitasaarelle, jossa hänet päästettiin vapaaksi.

Tämän jälkeen kyyditykset eli ns. muilutukset (nimitys tuli innokkaan kyydittäjän Jussi Muilun mukaan) muuttuivat yhä röyhkeämmiksi. STPV:n kansanedustajat Eino Pekkala ja Jalmari Rötkö kaapattiin 7. heinäkuuta kesken eduskunnan perustuslakivaliokunnan istunnon. Myös eduskunnan sosiaalidemokraattinen varapuhemies Väinö Hakkila kyyditettiin.

Eräänlainen huipennus – tai pohjanoteeraus – tapahtui 14. lokakuuta, kun entinen tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg puolisoineen kyyditettiin Helsingistä Joensuuhun. Vanhan ja arvostetun laillisuusmiehen kyyditys nostatti valtavan kohun ja hajotti Lapuan liikkeen omiakin rivejä. Valtaosa porvaripuolueista alkoi ottaa etäisyyttä liikkeeseen. Kyydityskäskyn oli antanut yleisesikunnan päällikkö K.M. Wallenius, joka erotettiin tapauksen jälkeen – ja hän siirtyi sen jälkeen Lapuan liikkeen pääsihteeriksi.