Oli kostea helmikuinen perjantai-ilta, ja pitkä työviikko oli lopuillaan. Nicole Gommers peitteli iloisesti jokeltelevan kahdeksankuisen vauvansa Michan sänkyyn. Sen jälkeen hän laittoi tämän isoveljen nukkumaan. Silloin hänen puhelimensa soi.
”Nicole, minulla on huonoja uutisia”, tuttu ääni sanoi. Molemmat pojat kävivät samassa päiväkodissa, joka sijaitsi lähellä heidän kotiaan Haagissa. Soittaja oli päiväkodin johtaja.
Yksi vanhempi tyttö, joka kävi päiväkodin iltapäiväkerhossa ja joka ei ollut saanut tuhkarokkorokotetta, oli sairastunut tautiin. Nyt päiväkodista soitettiin kaikille vanhemmille, joiden lapset olivat voineet altistua sille.
”Kyse ei ole Benistä, vaan sinun täytyy ennemminkin pitää silmällä Michaa”, päiväkodin johtaja sanoi.
Michaa? Mutta hänhän oli päiväkodin vauvaosastolla, jonne vanhemmilla lapsilla ei ollut pääsyä, sillä pienimmät lapset olivat vielä liian nuoria rokotettavaksi. Kävi ilmi, että tartunnan saanut tyttö oli tuonut vauvoille lelun. Tuhkarokkovirus voi säilyä ilmassa tai pinnoilla jopa kaksi tuntia.
Alankomaissa oli meneillään pitkä tuhkarokkoepidemia, joka oli alkanut edellisvuoden toukokuussa maan niin kutsutulta raamattuvyöhykkeeltä – maan eteläosan Zeelandista keskikoilliseen Overijsselin provinssiin yltävältä alueelta – jolla asuu monia äärikonservatiivisia kalvinistisia protestanttiyhteisöjä. Lopulta se levisi jopa 7 500 kilometrin päähän Brittiläiseen Kolumbiaan, Kanadaan, kun virukselle altistunut turisti lensi kotiin. Mutta kyllähän Micha välttyisi taudilta, Nicole ajatteli.
Kuume nousi muutaman päivän päästä. Sitten poika muuttui veltoksi ja alkoi oksennella, ja lopulta ilmaantui tuhkarokolle tyypillinen ihottuma. Michasta tuli numero tilastoihin, yksi 2 700 ihmisestä, jotka sairastuivat tautiin.
Nicolelle ja hänen miehelleen Jörgenille tämä merkitsi pelkoa ja unettomia öitä. Neljä ja puoli vuotta myöhemmin Nicole voi yhä nähdä Michan makaamassa velttona ja reagoimattomana sairaalasängyssä pieni vartalo peittyneenä tiputusletkuihin, jotka kuljettivat nesteitä, ravintolisiä ja antibiootteja, jotta hän voisi selvitä molempiin keuhkoihin iskeneestä keuhkokuumeesta. Hän näkee myös lääkäreitä ja hoitajia maskit kasvoillaan kulkemassa sisään ja ulos ja kuulee pojan elintoimintoja seuraavien monitoreiden hitaan piipityksen.
Silloinkin, kun Michan keho reagoi antibiootteihin, lääkärit kertoivat kaunistelematta, että Michalla oli riski sairastua muihin tuhkarokkoon liittyviin sairauksiin. Korvatulehdus voisi viedä häneltä kuulon. Sekundäärinen aivotulehdus voisi saada hänen kehittymättömän immuunijärjestelmänsä hyökkäämään vahingossa hänen terveiden aivosolujensa kimppuun. Aivokalvontulehdus voisi aivojen lisäksi tulehduttaa myös selkäydintä ympäröivät kalvot.
Tapahtuiko kaikki tämä vain siksi, että yhden tytön vanhemmat päättivät, ettei heidän lapsensa rokottaminen ollut tarpeellista?
Kolera. Paiserutto. Lavantauti. Influenssa. Polio. Isorokko. Tuberkuloosi. Nykyään nämä taudit vaikuttavat ehkä kaukaiselta, mutta ne ovat vain muutamia esimerkkejä niistä sairauksista, jotka ovat aiheuttaneet pelkoa läpi historian hyökkäämällä äänettömästi ja jättämällä jälkeensä miljoonia ruumiita.
Ensimmäiset länsimaiset rokotteet tauteja vastaan syntyivät 1700-luvulla, kun brittiläinen lääkäri ja tiedemies Edward Jenner kehitti rokotteen isorokkoa vastaan. Olot kuitenkin muuttuivat toden teolla paremmiksi vasta 1900-luvun puolivälissä, jolloin kehitettiin antibiootit sekä aloitettiin laajempi rokoteohjelma muun muassa tuberkuloosia ja poliota sekä tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. Enää ei ollut huolta siitä, että lapsen yskä olikin tuberkuloosia tai korkea kuume ja kipeä kurkku johtuivat poliosta. Tuohon aikaan luotettiin, että lääkärit tiesivät parhaiten.
Kuitenkin kahden viime vuosikymmenen aikana, kun taudit ovat kadonneet helposti saatavilla olevien rokotteiden ansiosta, rokotemyönteisyys on hiipunut. Rokotevastaiset henkilöt ja ryhmät ovat yrittäneet todistella suurelle yleisölle, että rokotteilla on vakavia seurauksia. Jotkut rokotteiden vastustajat suhtautuvat niihin kielteisesti yleisellä tasolla, koska he uskovat, että luonnonmukaisuus on aina parasta.
Osa vastustajista kuuluu uskonnollisiin ryhmiin, jotka kieltäytyvät laittamasta kehoonsa vieraita aineita. Jotkut taas uskovat tieteellisen perustan olevan väärässä. He vetoavat taitavasti esitettyihin yksittäisiin internetistä löytämiinsä tarinoihin, vaikka ne perustuvat virheellisiin tutkimuksiin, jotka on kumottu kerta toisensa jälkeen.
Ehkäpä kaikista röyhkein niistä oli sittemmin epäsuosioon joutuneen brittiläisen gastroenterologin Andrew Wakefieldin johtama tutkimus, joka nosti myrskyn, kun se julkaistiin arvostetussa lääketieteen lehdessä The Lancetissa vuonna 1998. Tutkimuksessa löydettiin yhteys MPR-rokotteen sekä suolistosairauden ja autismin välille.
The Lancet kumosi tutkimustuloksen 12 vuotta myöhemmin paljastaen, että siihen osallistuneet 12 lasta oli valittu huolella Wakefieldin teorian tukemiseksi. Osa hänen tutkimuksestaan oli saanut rahoitusta rokotevalmistajia oikeuteen haastaneiden vanhempien asianajajilta. Ison-Britannian terveysviranomainen General Medical Council oli todennut, että Wakefield toimi epäeettisesti ja oli osoittanut ”sydämetöntä välinpitämättömyyttä tutkimukseen osallistuneita lapsia kohtaan, joille tehtiin invasiivisiä kokeita.”
Myytti MPR-rokotteen aiheuttamasta autismista elää silti, ja rokoteluvut ovat edelleen matalammalla kuin mitä ne olivat ennen kuin Wakefield – joka sittemmin poistettiin Britannian lääkäritietokannasta – aiheutti niin paljon vahinkoa. Jotkut uskovat myös sitä, että rokotteet valmistetaan abortoitujen sikiöiden kudoksista, ja että Gardasil-rokote, joka annetaan syöpää aiheuttavaa ihmisen papilloomavirusta vastaan, on oikeasti tappava myrkkysekoitus. Kumpikaan väittämä ei pidä paikkaansa.
Kaikki tämä on johtanut Euroopan ja suuren osan muuta läntistä maailmaa siihen tilanteeseen, jossa se on nyt: taudit, joiden luultiin hävinneen jo kauan aikaa sitten, synnyttävät vaarallisia epidemioita, niiden joukossa erityisesti tuhkarokko, joka voi olla tappava sairaus.
Noin tuhannen asukkaan kylässä tarvitaan vain kaksi rokottamatonta lasta aiheuttamaan epidemia, jossa sairastuu satoja tai jopa tuhansia ihmisiä, jos tauti leviää kylän rajojen ulkopuolelle. Siksi Maailman terveysjärjestön WHO:n virkamiehet ovat todenneet, että koko väestön suojaamiseksi 95 prosenttia väestöstä tulisi olla rokotettuja. Vain näin saavutetaan niin sanottu ryhmäimmuniteetti. Sillä suojataan väestön pikkulapsia, vanhuksia sekä niitä, joiden immuunijärjestelmä on heikentynyt. Euroopassa, jossa luottamus rokotteiden turvallisuuteen on matalimmillaan kahteen vuosikymmeneen, rokotekattavuus on alle 95 prosentin rajan 22:ssa 29:stä maasta.
Lontoolaisen hygienian ja trooppisen lääketieteen oppilaitoksen antropologi Heidi Larson, LT, sanoo, että rokotteisiin liittyy aitojakin huolenaiheita, mutta rokotteiden aiheuttamat sivuvaikutukset, jotka rajoittuvat usein käsivarren kipuun ja yön yli kestävään vatsakipuun, ovat pienempiä kuin rokottamatta jäämisen aiheuttama riski. Larson johtaa valtavaa hanketta nimeltä Vaccine Confidence Project, jonka tarkoituksena on tarkkailla ja mitata ihmisten luottamusta rokoteohjelmiin ympäri maailman. Se tarjoaa myös tutkimusta ja neuvontaa maiden sisäisille terveysviranomaisille siitä, kuinka väestö saadaan osallistumaan ennen kuin asenteet karkaavat käsistä.
Vuonna 2016 hankkeen tekemässä tutkimuksessa, johon osallistui 65 819 ihmistä 67 maasta, todettiin, että useimmat ihmiset uskovat rokotteiden olevan tärkeitä, mutta heidän luottamuksensa niihin voi olla matalalla. Näin on erityisesti Euroopassa, jossa peräti 41 prosenttia ranskalaisista ja 36 bosniahertsegovinalaisista vastaajista kyseenalaisti niiden turvallisuuden.
Muita maita, joissa luottamus rokotteisiin on alhainen, ovat Kreikka 26 prosentilla, Italia 21 prosentilla, Slovenia 22 prosentilla sekä Romania lähes 20 prosentilla. Asteikon toisessa päässä on Portugali, joka 4,2 prosentilla on maailman rokotemyönteisimpiä maita.
”Lääkkeen ottamiseen liittyy aina riski”, Larson jatkaa, ”mutta se tuntuu vielä isommalta, kun sinua pistetään neulalla tilanteessa, jossa taudin uhkasta ei ole konkreettisia todisteita.”
Rokotteiden vastustajat epäilevät rokotteiden taustalta löytyvän tieteen olevan väärässä. He uskovat lääkefirmojen tekevän niitä vain rahan takia. Nopea katsaus internetiin tuo esille tarinoita ja tutkimuksia, muun muassa yhden otsikolla ”Uusia rokotteiden laaduntarkkailututkimuksia: mikro- ja nanokontaminaatio”. Artikkelin on kirjoittanut kaksi italialaista tiedemiestä Antonietta Gatti sekä Stefano Montanari, ja se on julkaistu viralliselta kuulostavassa, rokotteisiin erikoistuvassa lehdessä nimeltään Journal of International Vaccines and Vaccination.
Klikkaus lehden sivustolle paljastaa kuitenkin, että sitä julkaisee ryhmä nimeltä MedCrave, joka kuvailee olevansa ”hämmästynyt tieteestä ja sen upeista muodoista ja tuovansa nyt sen kauneuden sinun silmiesi eteen”.
Kildaren kreivikunnassa, Irlannissa sijaitsevan Maynoothin yliopiston historioitsija Ida Milne, joka on kirjoittanut sodasta, vallankumouksesta ja espanjantaudin vuosien 1918–19 epidemiasta kertovan teoksen Stacking the Coffins eli arkkuja pinoamassa, ei ole yksin väittäessään, että kyseisenlaiset sivustot ovat kuin vaarallisia kuoppia, joihin ihmiset voivat langeta.
Yli 41 000 lasta ja aikuista WHO:n Euroopan alueella on sairastunut tuhkarokkoon tämän vuoden ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Se on yli 70 prosenttia enemmän kuin koko vuoden 2017 aikana. Maiden kuukausittaiset raportit kertovat myös, että tähän mennessä tänä vuonna vähintään 37 ihmistä on kuollut tuhkarokkoon.
Vuoden 2017 aikana isoja epidemioita esiintyi 15:ssä Euroopan alueen 53 maasta. Pahimmat olivat Romaniassa, jossa sairastuneita oli 5 562. Italiassa, luku oli 5 006 sekä Ukrainassa sairastuneita oli 4 767. Kolmekymmentä ihmistä kuoli.
Tänä vuonna Ranskassa Uuden-Akvitanian alueen tuhkarokkoepidemiassa sairastui yli 500 ihmistä jo pelkästään helmikuun aikana. Poitiersin kaupungissa 22 ihmistä, joiden joukossa oli kymmenen lasta, joutui sairaalahoitoon, ja 32-vuotias nainen kuoli sairauteen. Uutistiedotteessaan alueen terveysviranomainen totesi, että kuolemantapauksen tulisi saada ihmiset varmistamaan, että heidät on rokotettu. Jos näin ei ole, rokote tulisi ottaa mahdollisimman pian, sillä se on ainoa keino estää epidemian syntyminen.
Ympäri maanosaa yksittäiset tarinat menetyksistä ja kärsimyksestä ovat samalla sydäntä särkeviä sekä kutsu tarttua toimeen. Romaniassa, maan itäosassa sijaitsevan Valea Seacan kylän pormestari, Ion Pravatat, paljasti, että kymmenkuinen tyttövauva kuoli helmikuussa tuhkarokkoon, koska hänen vanhempansa olivat kirjallisesti kieltäytyneet rokottamasta lapsiaan nähtyään televisiossa raportteja rokotteiden hengenvaarallisuudesta. ”Tämän tragedian jälkeen koko yhteisö oli sokissa, ja lasten rokotusaste nousi 85 prosenttiin”, hän sanoo.
Kuinka ihmisten mielet sitten saadaan muuttumaan? Näiden turhien kuolemantapausten edessä jotkut hallitukset ovat päättäneet, että tilanne on niin paha ja epidemian, ellei jopa pandemian, riski niin korkea, ettei ihmisiä edes kannata yrittää taivutella rokottamaan lapsensa vapaaehtoisesti. Sen sijaan kymmenestä lapsuusajan rokotteesta on päätetty tehdä pakollisia, piste.
Viime marraskuussa Italia oli ensimmäinen maa, jossa rokotuksista tuli edellytys koulun aloittamiselle. Tosin viime maaliskuun vaalien jälkeen uusi populistihallitus toimi nopeasti heikentääkseen kyseistä asetusta poistamalla vaatimuksen, jonka mukaan vanhempien täytyy esittää lääkärin lausunto todisteeksi lasten rokottamisesta. Asiantuntijat pitävät tätä vaarallisena askeleena taaksepäin.
”Lääkärinä minua ihmetyttää se, että jos lapsi halutaan ilmoittaa uimakouluun, tarvitaan lääkärin allekirjoittama todistus hyvästä terveydentilasta, mutta rokottamaton lapsi voi nyt aloittaa esikoulun pelkällä vanhempien ilmoituksella”, tohtori Roberto Burlioni sanoo. Hän on milanolaisen Vita-Salute San Raffaele -yliopiston mikrobiologian ja virologian professori sekä Vaccines are not an Option -teoksen kirjoittaja.
”Uimakoulussa pahin tilanne on, että uimari kuolee, mutta rokottamaton lapsi voi tartuttaa muita, kuten olemme jo nähneet meneillään olevan tuhkarokkoepidemian aikana. Suurin osa tapauksista esiintyy alle vuoden ikäisillä lapsilla. He ovat liian nuoria rokotettaviksi, ja heitä voidaan suojella vain ryhmäimmuniteetin avulla.”
Romania harkitsee samanlaisia pakkotoimenpiteitä kuin Italian edellinen hallitus. Tiukimman linjan on ottanut Ranska. Julistaessaan päätöksen Ranskan kansalliskokouksen edessä pääministeri Edouard Philippe sanoi: ”Pikkulapset kuolevat tuhkarokkoon tämän päivän Ranskassa, eikä se ole hyväksyttävää rokotteiden edelläkävijän Louis Pasteurin kotimaassa.”
Reaktiot linjaukseen ovat olleet vaihtelevia. Jotkut vanhemmat toivottavat sen tervetulleeksi vedoten siihen, että heidän lastensa terveys ja turvallisuus on tärkeämpää kuin valinnanvapaus. Toiset, muun muassa lääketieteen edustajat, pelkäävät linjauksen epäonnistuvan, koska ihmiset eivät pidä käskyttämisestä, varsinkaan kun sen tekevät viranomaiset, joihin he eivät enää luota.
”En ole mandaattien kannattaja”, Vaccine Confidence Project -hanketta vetävä Larson sanoo. ”Mielestäni ihmisten tulisi tehdä asioita, koska he haluavat tehdä niitä ja uskovat niiden olevan hyväksi itselleen.”
Hän haluaisi löytää positiivisimmat keinot saada suuri yleisö puolelleen. Keinoja ovat muun muassa se, että hoitoalan työntekijöillä on enemmän aikaa kuunnella potilaiden pelkoja ja vastata niihin kielellä, jota on helppo ymmärtää, sekä rokotekampanjoiden laajentaminen siten, että niiden kohteena ovat itse lapset.
Tärkeintä on kertoa niitä tarinoita, jotka muistuttavat ihmisiä siitä, millaista oli ennen ja millaista myös tulevaisuus voisi olla – epidemioita ja pandemioita, jotka pyyhkivät tieltään miljoonia ihmisiä tai jopa kokonaisia sivilisaatioita. ”Ihmiset unohtavat”, historioitsija Ida Milne sanoo. ”Juuri sen takia teen tätä työtä. Me emme saa unohtaa.”
Koettuaan yli kuukauden ylä- ja alamäkiä Nicole Gommers torkkui Michan vuoteen vieressä, kun hän kuuli tutun jokelluksen. Avatessaan silmänsä hän näki pienen käden, joka yritti tarttua hänen kiharaan tukkaansa. Silloin hän tiesi poikansa selviävän.
Hän tiesi myös haluavansa estää sen, ettei kenenkään muun tarvitsisi käydä läpi samanlaista painajaista. Kerrottuaan tarinansa sanomalehdelle hän alkoi yhtäkkiä saada palautetta katkeran ja tunteisiin menevän keskustelun molemmilta puolilta. Jotkut kommentit olivat kannustavia, mutta suurin osa suorastaan tulikivenkatkuisia.
”Jotkut sanoivat, että jokaisella on oikeus valita, ottaako rokotuksen vai ei. Minusta lapseni oikeus elää on kuitenkin sitäkin tärkeämpää.”
Nykyään Micha on terve viisivuotias, joka rakastaa halimista, ja joka on niin innokas jalkapallofani, että uskoo barcelonalaistähti Lionel Messin tulevan joku päivä kotiovelleen ja pyytävän häntä ulos leikkimään.
Vähän aikaa sitten, kun Nicole osti pojalleen jäätelötötterön, tämä nuoleskeli sitä mietteliäänä todeten sitten: ”Äiti, minulla on ihana elämä.”
”Niin on”, Nicole sanoi ajatellen, miten läheltä piti, ettei poika ollut menettänyt sitä. ”Voi Micha, niin sinulla tosiaan on.”
Lue lisää:
