Seinäjoella 19.6.1947 syntynyt Paula on ollut läheisesti tekemisissä kevyen musiikin kanssa pienestä pitäen, sillä hänen isänsä Mauri Koivuniemi työskenteli tanssimuusikkona. Havaittuaan tyttärensä musikaalisuuden jo varsin varhaisessa vaiheessa isä osti Paulalle viulun ja sittemmin sellon.
14-vuotiaana tytär aloitti myös pianonsoiton opiskelun, mutta luopui siitä kiinnostuttuaan iskelmistä. Paula suoritti ensimmäisen julkisen esiintymisensä vuotta myöhemmin, kun isä pestasi tyttärensä tuuraamaan yhtyeensä kesken kaiken sairastunutta laulusolistia.
Sen jälkeen tyttö jatkoi keikkailua enemmän tai vähemmän säännöllisesti salanimellä Pia Christina, kunnes pääsi 17-vuotiaana koelauluun Toivo Kärjen luokse. Monen menestyneen levytähden tutorina toiminut maestro evästi kuitenkin tulokasta opiskelemaan vielä vuoden päivät ja palaamaan sitten asiaan.
Näin tapahtuikin. Paula matkusti välillä tutkailemaan suuren maailman tuulia Atlantin tuolle puolelle ja asteli syksyllä 1966 taas Kärjen puheille. Nyt kaikki oli kunnossa seuraavaa etappia varten, joten tulokas sai ikuistettavakseen Tuula Valkaman otsikolla Perhonen uudelleen tekstittämän, salanimeä H. Saarniaho käyttäneen Heikki Litun vanhan sävelmän Yöperhonen.
Asia oli sillä selvä: uusi tähti oli syttynyt kotoiselle iskelmätaivaalle! Menestystä jatkoi vuonna 1968 Kärjen oma sävellys Jos helmiä kyyneleet ois, mutta lyhyeksi jäänyt avioliitto, raskaus ja poikavauvan syntymä katkaisivat heti kohta sen jälkeen Paulan nousujohteisesti alkaneen uran.
Hän ajautui niin ammattinsa kuin perhe-elämänsäkin puolesta henkilökohtaiseen kriisiin ja ajatteli jopa lopettaa laulamisen tykkänään. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, ja valoa tunnelin päähän toi listoilla vuonna 1972 piipahtanut ilkikurinen levytys Jos konduktöörin nait.
Pari vuotta myöhemmin Paula osallistui Syksyn sävel -kilpailuun Viktor Klimenkon kanssa duettona laulamallaan sävelmällä Yksi vain, joka ei yltänyt ansioistaan huolimatta mitalisijoille asti.
Kun hänen vuonna 1975 ilmestynyt ensimmäinen oma LP-kokoelmansa Leikki riittää ei sekään menestynyt odotetulla tavalla, oli edessä jälleen vakaa harkinta ammatin vaihtamisesta.
Keväällä 1978 levytetyn italialaiskappaleen Kapteeni Aika hankkima yleisönsuosio ja kolmas sija saman vuoden Syksyn Sävel -mittelössä Jori Sivosen nuotittamalla esityksellä Sua vasten aina painautuisin valoivat pettyneeseen solistiin kuitenkin uutta uskoa tulevaisuuteen.
Viimemainitun sävelmän englanninkielinen versio toi Paulalle vuonna 1979 toisen sijan Rostockin kansainvälisessä laulufestivaalissa Itä-Saksassa, mikä saavutus toistui vuotta myöhemmin Kultaisen Orfeuksen kilvoittelussa Bulgariassa.
Kotimaan eurovisiokarsinnassa hänen esityksensä Romantiikkaa ei yltänyt aivan finaaliin asti, mutta nousi silti levytettynä listoille varsinaisena vetonaulanaan pikkukiekon toiselle puolelle taltioitu käännöshitti Tummat silmät, ruskea tukka. Samoihin aikoihin keväällä 1980 nähtiin albumilistan ykkösenä Paulan kokoelma Vie minut pois, josta hän sai sittemmin timanttilevyn.
Näin alkanutta voittokulkua suosikkitilastoissa jatkoi huhtikuussa 1981 Sata kesää, tuhat yötä, joka toi upean comebackin tehneelle solistille jo neljännen kultalevyn. Kun putki oli tällä tavalla auennut, menestys seurasi toistaan: Aikuinen nainen ja Aikaan sinikellojen (1982), Rakkaustarina (1984), Ilman minua (1986) sekä Hei, buona notte (1987).
Eipä siis ihme, että hänet valittiin tuolloisessa Emma-gaalassa myös vuoden naissolistiksi ja heti perään myös vuoden viihdyttäjäksi. Yleisön keskuudessa vankkumatonta suosiota nauttineen taiteilijan ura jatkui 1990-luvulle siirryttäessä vakaana, vaikka varsinaiset listaiskelmät jäivät hänen osaltaan hieman vähemmälle.
Vuonna 1996 Paula palkittiin arvostetulla Erikois-Emmalla, ja seuraavana vuonna hän piti ansaittua huomiota herättäneen 50-vuotisjuhlakonsertin. Vuosikymmenen ja -tuhannen päättyessä häneltä ilmestyi taas uusi albumi Kuuntelen Tomppaa, jonka nimikkobiisi Kun kuuntelen Tomppaa nousi suureksi hitiksi.
Kun kuuntelen Tomppaa -kappale julkaistiin vuonna 1999 ja se oli Koivuniemen suurin hitti 1990-luvulla.
Kuva: BMG Finland Oy
Uusi vuosituhat avautui uutteran sankarittaremme osalta historiallisella yhteiskiertueella kolmen muun kestosuosikin Katri Helenan, Lea Lavenin ja Marion Rungin kanssa. Valtaisan suosion saavuttaneiden konserttien ohessa syntyi CD-albumi Leidit levyllä, jossa kuullaan myös uusia tulkintoja Paulan vanhoista menestysnumeroista.
Vuoden 2001 merkkitapahtumiin maamme viihde-elämässä kuului Paulan ja Apulanta-yhtyeen esittämä Anna mulle piiskaa 35 000 hengen yleisölle Helsingin Senaatintorilla.
Keväällä 2003 Paula antoi uuden todistuksen monipuolisuudestaan ja ennakkoluulottomuudestaan esiintymällä yhteisessä show’ssa näyttelijä Merja Larivaaran kanssa, ja syksymmällä samana vuonna hän teki kiertueen nuorten aikuisten suosikkiorkesterin Jean S:n solistina.
Seuraavana kesänä oli vuorossa rohkea vierailuesiintyminen Turun Ruisrockissa ja sen jälkeen oloissamme harvinainen 40-vuotistaiteilijakiertue.
Iskelmägaalassa vuosina 2007 ja 2008 Paula Koivuniemi äänestettiin vuoden naisartistiksi, ja keväällä 2008 Suomen valloitti Paula Koivuniemen, Kari Tapion, Jorma Kääriäisen ja Riku Niemen orkesterin odotettu yhteiskiertue ”Vihdoinkin!”.
Viime vuosina koko kansan rakastama artisti on ollut tuttu näky televisiossa. Koivuniemi on muun muassa toiminut Voice Of Finland -tv-ohjelman tähtituomarina vuosina 2012–2013 ja oli mukana Vain Elämää -televisiosarjan kolmannella kaudella (2014). Kiireinen artisti on ehtinyt myös äänitysstudioon. Merkittävimpiä yksittäisiä kappaleita lienee Matka-albumilta (2012) löytyvä laulu Kaiken antanut. Koivuniemen viimeisin studioalbumi on kunnianhimoinen Duetot-levy (2016), jolla Paula esittää duettoja yhdessä tunnettujen miesartistien kanssa aina Elastisesta Vesa-Matti Loiriin saakka.
Paula on pitkäaikaisesta ja vahvasta suosiostaan huolimatta yhä nöyrä ja uskollinen yleisölleen pyrkien aina tarjoamaan parastaan estradeilla. Niinpä hän nauttii suurta arvostusta myös kollegoittensa ja muun ammattikunnan keskuudessa.
