Kateus voi johtaa osattomuuden tuntemukseen
Kun aiemmin tänä vuonna sain tietää, että uusi työtoverini oli hankkinut kodittoman koiran, ensireaktioni oli innostus. Olin itsekin adoptoinut rescuekoiran, herttaisen mutta traumoista kärsivän yksisilmäisen mäyräkoiramix Bellen puolitoista vuotta aikaisemmin. Luulin saavani kollegastani myötätuntoisen kuuntelijan – jonkun joka tietäisi miten vaikeaa rescuekoiran kasvattaminen voi olla. Sen sijaan hän hehkuttikin sitä, miten helppoa pennun hoitaminen oli. Siinä missä Belleltä kesti monta viikkoa vain oppia istumaan, ja se haukkui jokaista ohi kulkevaa lasta ja vanhusta, kollegani koira sopeutui uuteen kotiinsa lähes välittömästi ja antoi kaikkien ohikulkijoiden rapsutella.
Olin kateudesta vihreä, vaikkakin vain hetkellisesti, koska kollegallani oli helpompaa kuin minulla. Päivän mittaan vajosin synkkiin ajatuksiin: Eikö minusta vain ollut huolehtimaan toisesta elävästä olennosta? Jos minulla olisi lapsia, häiritsisikö kärsivällisyyden puutteeni heidän henkistä kehitystään?
Kateuden kokeminen saattaa johtaa osattomuuden ja vaillinaisuuden tuntemukseen, kun unohdamme ottaa huomioon oman yksilöllisen tilanteemme. Vaikka näistä epämukavista riittämättömyyden ja kateuden tunteista voi tuntua mahdottomalta päästä yli, tässä on muutamia käytännön strategioita niiden selättämiseen.
Tunnista kateus
Ensimmäinen askel on ylipäätään huomata, että olet kateellinen, vancouverilainen henkilökohtaisen ja ammatillisen kehityksen valmentaja Charina Cruz sanoo. Hän tapaa usein asiakkaita, jotka kokevat vihaa, turhautumista ja surua, mutta eivät tiedä miksi. ”He tuntevat olevansa eksyksissä tai hämmentyneitä kokemastaan”, Cruz sanoo. Vaikka kukaan ei halua myöntää himoitsevansa jonkun toisen omaa, joskus pengottuaan asioita syvemmin Cruz huomaa, että vaikeiden tunteiden syynä on kateus.
Jos epäilet, että stressi saattaakin olla kateutta, Cruz suosittelee harjoitusta nimeltä ”viisi kertaa miksi” joka auttaa ymmärtämään kateuden perimmäisiä syitä. Se on helppoa: Kysy itseltäsi miksi sinusta tuntuu siltä kuin tuntuu, ja sitten kyseenalaista vastauksesi uudella miksi-kysymyksellä, ja niin edelleen. Viiden kysymyksen jälkeen, Cruz sanoo, pääset yleensä ongelman ytimeen – miksi esimerkiksi sisaruksesi uramenestys teki sinut onnettomaksi, tai miksi tunnet kaunaa uuden asunnon ostanutta ystävääsi kohtaan. Huomasinkin, että koirakateuteni takana oli syvempi halu varmistua siitä, että minusta voisi jonain päivänä tulla hyvä vanhempi.
Torontolaisen psykoterapeutin Elaine Smooklerin mukaan kateuden tunnistaminen on tärkeä ensimmäinen askel. ”Tunnistaminen on vapauttavaa”, hän sanoo ja lisää, että jo tunteen tunnistaminen voi auttaa vähentämään sen voimaa. Cruzin tavoin Smookler suosittelee tarkastelemaan tunnetta – jos ei ammattilaisen kanssa niin sitten vaikka päiväkirjassa, johon voi kirjoittaa tunteistaan ja yrittää selvittää mitä oikeasti haluaa.
”Kirjoittamisen kautta voi alkaa jäsentää ja käsitellä kateutta”, Smookler sanoo. ”Tarkoitus on huomata mitä tuntee ja ajattelee, ja päästää siitä irti.”
Kokeile empatiaa
Koska kateus saa meidät tuntemaan itsemme riittämättömäksi verrattuna ihmisiin, joilla on jotakin mitä meillä ei ole, sen ikävänä sivuvaikutuksena voi olla stressin lisääntyminen tärkeissä ihmissuhteissa. Kateuden kohteemme omistama asia ei tietenkään todellisuudessa uhkaa hyvinvointiamme – olemme vain vakuuttaneet itsemme siitä – joten yksi tapa hallita kateutta on tehdä se vastakkaisen tunteen kautta: empatian.
Kun koemme myötätuntoa, huomiomme siirtyy omasta perspektiivistämme toiseen ihmiseen. Jo se voi olla voimaannuttavaa, Smookler sanoo. ”Kun keskitymme itseemme – ajattelemme olevamme oman elokuvamme päähenkilöitä – kaikki joka tuntuu vievän meiltä jotain pois voi toimia ärsykkeenä”, hän sanoo.
Toisaalta kun toivomme toiselle hyvää, teko itsessään voi saada meidät tuntemaan olomme tyytyväisemmäksi ja pönkittää itsevarmuutta, joka auttaa näkemään kaikkien omat yksilölliset kyvyt.
Näkökulman uudelleen määrittely voi olla ensiarvoisen tärkeää työpaikkakateudesta yli pääsemiselle. American Psychological Associationin vuonna 2018 teettämän tutkimuksen mukaan kateus on yleisin reaktio kollegoiden saavutuksiin, minkä seurauksena työntekijöiden keskittyminen työhön saattaa herpaantua – ja he todennäköisemmin juoruilevat tai syrjivät muita työpaikalla.
Sen välttämiseksi tutkijat suosittelevat esimiehiä luomaan empatiaa vaalivan työympäristön nostamalla yhteistyön ja tiimityön merkityksen yksilön menestyksen yläpuolelle. Tai jos yksittäistä työntekijää täytyy juhlistaa, tekemällä muille selväksi miten hekin voivat saavuttaa saman he voivat iloita työtoverinsa puolesta.
Lue täältä hyödyllistä tietoa tunneälystä!
Motivoi itseäsi
Vaikka kateus on epämiellyttävä tunne, se voi auttaa meitä tunnistamaan halumme kehittyä tai muuttaa elämäntapojamme. Mökin omistava ystävä voi inspiroida sinua tuhlaamaan vähemmän ja säästämään rahaa omaan mökkiin. Tai kumppanisi taito esiintyä julkisesti voi kannustaa sinua pääsemään yli esiintymiskammostasi.
Hollantilaisen Tilburgin yliopiston tutkimuksessa vuodelta 2011 todettiin jopa, että hyvänlaatuinen kateus – jossa himoittu ominaisuus johtaa innoitukseen itsetuhoisuuden sijasta – on tehokkaampi motivoija kuin ihailu. Itse asiassa opiskelijat, jotka kadehtivat heitä paremmin suoriutuvia pidensivät opiskeluun käyttämäänsä aikaa kolme kertaa todennäköisemmin kuin tovereitaan ihailleet opiskelijat. Tutkijat päättelivät, että kateus aiheuttaa suurempaa turhautumista, joka puolestaan kannustaa ihmisiä tekemään muutoksia.
Kanadalaisen Positive Psychology Associationin perustajajäsen Jamie Gruman neuvoo olemaan realistinen kun vertaa itseään ihmisiin, joiden kaltainen haluaisi olla. Kohtuuttomien tavoitteiden asettaminen ei anna kateudelle mahdollisuutta muuttua motivaatioksi, hän sanoo. ”Esimerkiksi hopeamitalistit voivat verrata itseään kultamitalisteihin”, hän toteaa. ”Mutta tavallisen ihmisen ei ole järkevää kadehtia heitä.”
Mitä tulee itsetuntooni koirankasvatuksessa, Belle murisee edelleen kadulla ohikulkijoille, ja minun olisi helppo tuntea jälleen itseni riittämättömäksi – ja olla katkera niille koiranomistajille, joille kokemus on ollut vaivaton. Teen kuitenkin parhaani vastustaakseni kiusausta: muistutan itselleni, että voin iloita kollegani puolesta, ja siitä, että Bellen kehitys eroaa muista koirista – se vaatii ehkä vain vähän enemmän työtä kuin muut.
Jos tuttu kateuden tunne kuitenkin pulpahtaa pintaan, mietin Grumanin yksinkertaista neuvoa – ”Ole onnellinen siellä missä olet” – ja sitten keskityn miettimään kiitollisena mitä minulla on, sen sijaan että huolehtisin siitä, mitä minulla ei ole.
Lue lisää:
Näin tulet sinuiksi surun kanssa
