Kello on kaksi yöllä. Äänekäs musiikki kantautuu Regensburgin laitamilla sijaitsevan kerrostalon sisäpihan yli ja Karin Hirmerin huoneeseen. Koska päiväsaikaan on liian kuuma, Karin opiskelee mieluummin myöhään illalla. Melun takia hänen on kuitenkin vaikea keskittyä. Puolen tunnin kuluttua hän on saanut tarpeekseen. Karin marssii asunnolle, josta musiikki on peräisin. Kerta ei ole ensimmäinen. Jälleen kerran hän pyytää naapuriaan kääntämään musiikin hiljemmalle.
Yhdeksän kuukautta valmistumisensa jälkeen Karin on viimein saanut tarpeekseen: uusi työ ja sen mukanaan tuoma parempi rahatilanne mahdollistaa muuton rauhallisempaan asuntoon. Nykyään aikuisopetuksen parissa työskentelevä Karin Hirmer asuu kumppaninsa kanssa rauhallisessa kattohuoneistossa kaupungin keskustassa. ”En vain enää kestänyt melua. Se aiheuttaa minulle stressiä”, nyt 40-vuotias Karin sanoo.
Melu on muutakin kuin volyymi
Karin Hirmer ei ole ainoa, joka on tätä mieltä. Saksassa tehdyn kyselyn mukaan kuusi kymmenestä saksalaisesta kärsii meluisista naapureista. Ainoa pahempi melunlähde on liikenne, joka häiritsee 76 prosenttia kyselyyn osallistuneista. Listalla ovat myös teollisuuden aiheuttama melu sekä lento- ja junaliikennemelu.
Melu ja äänenvoimakkuus ovat eri asioita. ”Melusta puhutaan, kun se häiritsee. Psykologisilla tekijöillä on tähän suuri vaikutus”, sanoo Brigitte Schulte-Fortkamp, joka on opettaja ja melututkija Berliinin teknillisessä yliopistossa. Jos meluisa naapuri on muutenkin epämieluisa, meteliä pidetään todennäköisemmin häiritsevänä kuin silloin, kun naapuriin on hyvät suhteet. Samalla tavalla klassisen musiikin ystävää ei kovaakaan soitettu Mozart haittaa samalla tavalla kuin samalla äänenvoimakkuudella kuuluva hevimusiikki.
”Se, mitä pidetään meluna, on aina subjektiivista”, sanoo Schulte-Fort-kamp. Se ei kuitenkaan tarkoita, että melusta kärsivä henkilö ei pystyisi käsittelemään sitä.
On tärkeää tiedostaa, että vaikka melu ei häiritsisikään tai siihen on tottunut, sillä on silti vaikutus kehoon. Esimerkiksi liikenteen melu yöllä voi tiedostamattakin lisätä stressihormonin tuotantoa kehossa. Sen seurauksena verenpaine nousee ja sydämen lyöntitiheys kasvaa.
Vaikutukset terveyteen
Melu on haitallisinta, kun sille altistuu jatkuvasti eikä rentoutumismahdollisuuksia ole paljon, esimerkiksi jos asuu sellaisella kadulla, joka on öisinkin vilkas. Mahdollisiin terveydelle haitallisiin vaikutuksiin kuuluvat paitsi kuulovammat myös monenlaiset muut vaivat, univaikeuksista masennukseen ja korkeaan verenpaineeseen, sydänkohtaukseen tai aivohalvaukseen. Terveydelle haitalliset vaikutukset on todettu tieteellisissä tutkimuksissa.
Tähän mennessä laajin aiheesta tehty eurooppalainen tutkimus on vuonna 2015 julkaistu NORAH-tutkimus, jossa Bochumin yliopiston tutkijat laskivat lento-, raide ja katuliikenteen aiheuttamaa melurasitusta Frankfurtin lentokentän ympärillä. Saatuja arvoja verrattiin terveyteen, elämänlaatuun ja varhaiskehitykseen liittyviin lukuihin, jotka kerättiin miljoonalta alueen asukkaalta.
Tutkimuksessa todettiin muun muassa, että liikenteen melu voi lisätä sydänkohtauksen ja aivohalvauksen riskiä sekä johtaa sydänvikojen kehittymiseen. Riski kasvoi huomattavasti katumelun ja raideliikenteen melutasosta ylöspäin (50–55 desibeliä, ks. kuva oikealla) ja kasvoi joka melutasolla edelleen. Yli 60 desibelin lentoliikenne oli merkittävä riskitekijä kuolemaan johtavissa sydänkohtauksissa.
Vuonna 2004 julkaistu, Saksan ympäristö- ja työturvallisuusministeriön tekemä NaRoMI-tutkimus (Noise and Risk of Myocardial Infarction) on osoittanut samankaltaisia tuloksia. Tutkimuksessa haastateltiin 4 000 potilasta berliiniläisessä sairaalassa. Tulos? Sydänkohtauksen saaneet miehet asuivat usein meluisilla kaduilla.
Kalusta asunto oikein
Tietenkään se ei välttämättä tarkoita, että pääkadulla asuvat aina kärsivät sydänkohtauksista. Pikemminkin tulos osoittaa, että sairastumista tulee pyrkiä estämään. Melulle alttiita ovat erityisesti lapset, iäkkäät ihmiset ja sydän- ja verenkiertovaivoista kärsivät. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että melurasitusta voi vähentää monin tavoin.
”Asuminen kannattaa järjestellä niin, ettei kadulta tuleva suurin meluhaitta tule suoraan makuuhuoneisiin”, Schulte-Fortkamp sanoo. Lasten- ja makuuhuoneiden tulisi sijaita asunnon rauhallisimmassa osassa.
Hanki melulta suojaavat ikkunat. Kaupungilta ja paikallisyhteisöiltä saa lisätietoa rakentamiseen tarvittavista hakemuksista ja mahdollisista tuista. Melulta suojaavat ikkunat ovat turhia, kun ympäristön melutaso ei ylitä öisin 60 desibeliä ja päivisin 70 desibeliä. ”Jotta melulta suojaavista ikkunoista saa täyden hyödyn, asunto pitäisi tasaisin väliajoin tuulettaa kokonaan, minkä jälkeen ikkunat tulisi pitää kiinni.”
Melua voi myös jokseenkin vähentää verhoilla. Joissakin kaupoissa myydään erikseen melun vähentämiseen tarkoitettuja verhoja.
Oman metelin vähentäminen
”Ei tietenkään tule unohtaa, että itse-aiheutettu metelikin voi olla terveydelle haitaksi”, sanoo Dirk Schreckenberg, joka toimii Saksan äänioppiyhdistyksen varapuheenjohtajana. Itseaiheutetun melun vähentämiseksi voi esimerkiksi vaimentaa askelten ääntä mattojen avulla.
Ostaessasi kodinkoneita, kuten imureita ja ruohonleikkureita, hanki siis vähemmän melua aiheuttavia tuotteita. Eristä ääntä aiheuttavat laitteet kuten kaiuttimet, jääkaapit ja pesukoneet irti asunnon seinistä ja lattioista pehmeällä alustalla. Ajattele lapsiasi ja lastenlapsiasi. Älä hanki äänekkäitä leluja kuten helistimiä ja leikkiaseita.
Ota myös naapurisi huomioon: pidä musiikin äänenvoimakkuus hiljaisena. Jos et kuule televisiota tai radiota enää hyvin, volyymin lisäämisen sijaan tarkistuta kuulosi ja hanki tarvittaessa kuulolaite.
Kuulon suojaus ja hiljaisuuden tärkeys
Yksinkertainen mutta tehokas tapa suojata kuulo kovilta ääniltä on hankkia korvatulpat. Niitä käyttää myös Karin Hirmer, kun hänen tarvitsee keskittyä meluisassa ympäristössä. ”Minulla on korvatulpat aina mukana siltä varalta, että ympäristö käy meluisaksi”, hän sanoo.
”Kuuloa suojatessa on kuitenkin tärkeää muistaa tuulettaakin korvia, jotta välttyy tulehdukselta”, kertoo Schulte-Fortkamp. Hän neuvookin käyttämään korvatulppia vain tarvittaessa ja sanoo, ettei kaikelta ääneltä kannata yrittää suojautua kokonaan. ”Muuten jo tavallinen ympäristön hälinäkin voi kuulostaa hyvin kovaääniseltä.”
Muiden käytännön vinkkien lisäksi psykologi Dirk Schreckenberg suosittelee myös tasaisin väliajoin hakeutumaan hiljaisiin tiloihin, joissa melulta saa kokonaan rauhan. Mieluiten päivittäin. Tähän sopii hyvin luonnossa oleskelu. Jos lähistöllä ei ole metsiä tai asuu kaupungissa, voi luonnonrauhaa löytää myös puistoista.
”Lähteen liplattava vesi tai linnunlaulu aiheuttaa myöskin ääntä, mutta nämä äänet yhdistetään automaattisesti rauhaan ja rauhoittumiseen”, Schreckenberger sanoo.
Lue lisää:
