Keväällä 2018 Hans Kuhn kaatui kotipihallaan. Hän oli kurottanut kaulaansa katsellakseen lintuparvea, mutta käännähti sitten tiedostamattaan yhden jalan varassa kaatuen selälleen.
Se sattui kyllä, mutta kaatumisen seuraukset olisivat voineet olla paljon pahemmat. 86-vuotiaalta Kuhnilta olisi voinut murtua ranne tai lonkka, tai hän olisi voinut saada aivotärähdyksen. Monien muiden kaatuneiden vanhusten tapaan hän olisi voinut joutua sairaalaan.
Tutkimusten mukaan useimmat sairaalaan joutuneet kaatumistapauspotilaat eivät enää palaa kotiin. Alankomaissa tarjolla olevan innovatiivisen fysioterapiaohjelman ansiosta Leusdenissa asuva, aikoinaan voimistelua harrastanut Hans muisti kuitenkin, kuinka kaadutaan oikealla tavalla.
”Onnistuin suojaamaan päätäni painamalla leuan rintaan”, hän sanoo. ”Ja koska meille opetettiin kurssilla, kuinka päästä takaisin ylös, onnistuin siinäkin. Menin lääkärille vasta seuraavana päivänä. Sain lääkettä pahasti ruhjoutuneiden kylkiluiden aiheuttamaan kipuun.”
Fysioterapiaohjelma, jonka nimi on Vallen Verleden Tijd – kaatumiset kuuluvat menneisyyteen, kehitettiin noin 20 vuotta sitten Sint Maartenskliniekin ortopedisessa sairaalassa Nijmegenin kaupungissa. Ohjelman perusajatuksena on saada vanhukset tietoisemmiksi ympäristöstään ja heidän omista fyysisistä rajoituksistaan.
Fysioterapeutti Diedeke van Wijk on vetänyt ohjelmaa Leusdenissa lähes viisi vuotta. Hans on yksi hänen iäkkäistä oppilaistaan.
Viiden viikon pituisella kurssilla oppilaat harjoittelevat ahkerasti liikuntasaliin rakennetun esteradan ja paksujen patjojen avulla. Heidän tavoitteenaan on mukauttaa oma askelluksensa ja omat kykynsä jokapäiväisiin haasteisiin, kuten jalkakäytävän halkeamiin, korkeisiin katukiveyksiin, irtokiviin, vaikeisiin, 45-asteen kulmiin asennettuihin ramppeihin sekä väkijoukkoihin, jotka pienentävät liikkumatilaa. He oppivat myös reagoimaan nopeammin kaatuessaan, suojaamaan refleksinomaisesti päätään ja raajojaan ja myös pääsemään takaisin jaloilleen.
Juuri näin toimi myös Hans kaatuessaan kotipihallaan. Hän on asunut kaksikerroksisessa talossaan yksin hänen kumppaninsa kuoltua seitsemän vuotta sitten. Koska hänellä ei ole apunaan lapsia tai lapsenlapsia, hänen täytyy pystyä auttamaan itseään. ”Jos en pystyisi siihen, päätyisin sairaalaan tai hoitokotiin. Sitä en haluaisi’’, hän sanoo. ”Tässä iässä tiedän, että kaatuilen joskus. Minun täytyy vain oppia tekemään se paremmin.”
Kuolemaan johtaneet kaatumiset lisääntyneet huomattavasti
Kaikki meistä tuntevat vanhuksen, joka on kaatuessaan loukannut itsensä, joko nyrjäyttämällä nilkkansa tai pahemmin. Kenties se oli vanhempi, joka kompastui kumartuessaan silittämään lemmikkikoiraa. Tai isovanhempi, joka kompastui katukiveykseen ja jäi siihen makaamaan huutaen apua. Tai ehkä se olit sinä itse. Nyt, kun suuriin ikäluokkiin kuuluvat ovat seitsemänkymppisiä, ihmiset elävät pidempään kuin koskaan ennen ja terveydenhuoltopalvelut ratkeilevat saumoistaan, ongelma uhkaa pahentua.
Hallitukset yrittävät pysyä tilanteen tasalla. Vuonna 2017 lähes 20 prosenttia Euroopan väestöstä oli vähintään 60-vuotiaita, ja vuoteen 2050 mennessä osuuden uskotaan nousevan 35 prosenttiin. Euroopan unioni perustaa kuitenkin vanhusten kaatumistapausten tilastonsa vuosina 2010–2012 kerättyyn aineistoon.
Myös Maailman terveysjärjestön WHO:n viimeisin aiheesta kertova raportti on jo 12 vuotta vanha. Tuohon aikaan raportissa arvioitiin, että yli 65-vuotiaista vuosittain kaatuu 28–35 prosenttia, ja yli 70-vuotiailla riski on kasvanut 32–42 prosenttiin riippuen heidän asuinpaikastaan.
Kaatumiset kuuluvat menneisyyteen -kurssin kaltaiset ohjelmat auttavat vanhuksia pysymään paremmin pystyssä. Ranskassa Pare à Chute – Estä kaatuminen -nimisen pilottiprojektin jälkeen huomattiin, että Pariisin alueen hoitolaitoksissa asuvien, riskiryhmään kuuluvien, mutta kaatumisonnettomuuden välttäneiden osuus nousi helmikuun 2016 ja huhtikuun 2017 välisenä aikana 91,6 prosentista 94,6 prosenttiin. Isobritannialaisen hyväntekeväisyysjärjestö Age UK:n nettisivustolta löytyy kaatumisenehkäisyohjelma, jossa tarjotaan vinkkejä, kuten erilaisia harjoituksia sekä muistutuksia käydä optikon tarkastuksessa kaatumisten välttämiseen.
Koska vanhusten määrä kasvaa, tuoreet tutkimukset osoittavat kuitenkin, että kuolemaan johtaneiden kaatumistapausten määrä on kasvanut huomattavasti. Esimerkiksi Rotterdamin Erasmus-yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, että Alankomaissa kaatumisen takia kuolleiden, yli 80-vuotiaiden määrä nousi 391:stä 2 501:een vuosien 2000 ja 2016 välillä.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa puolestaan selvisi, että kaatumisen takia kuolleiden, vähintään 75-vuotiaiden amerikkalaisten määrä yli kaksinkertaistui kuudessatoista vuodessa. Vuosina 2000–2016 kuolemantapausten määrä nousi 52:sta 122:een 100 000 asukasta kohden.
Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa sijaitsevan Simon Fraser -yliopiston teknillisen laitoksen professori Steve Robinovitch huomauttaa, että väestön ikääntymisen myötä useammilla ihmisillä on kaatumista edistäviä vaivoja, kuten lihas- ja luukatoa, dementiaa sekä kaihia, joka vuosien mittaan sumentaa silmän linssin ja heikentää näkökykyä.
Useat eri lääkkeet voivat vaikuttaa tasapainoon, muun muassa ahdistuksen ja unettomuuden hoitoon käytetyt valmisteet sekä uni- ja kipulääkkeet. Vanhusten jalat voivat olla reuman runtelemat, ja heillä voi olla vaikeuksia suoristaa lonkka- ja polviniveliä, joiden liikkuvuus vaikuttaa eniten normaaliin kävelyyn. Kaikki tämä voi johtaa epävakauden tunteeseen ja muutoksiin askelluksessa.
”Vanhukset kaatuvat”, professori Robinovitch sanoo. ”Meidän täytyy etsiä keinoja, joilla minimoidaan vammautumisen riskiä. Ikään kuin ajaisimme autolla, jossa on nopeuden rajoitin, turvatyynyt ja puskurit.”
Kaatuminen ja maalaisjärki
Jotkut ehdotuksista, joilla kaatumisia voitaisiin estää tai lieventää niiden aiheuttamia vammoja, noudattavat maalaisjärkeä: syö terveellisesti ja vältä sandaalien ja korkokenkien käyttöä.
Asiantuntijat suosittelevat lonkkasuojia, jotka ovat lantion molemmilla puolilla. Ne ovat noin 18 millin paksuisia pehmusteita, jotka voi kiinnittää tarralla vaatteisiin. Tarjolla on alusasuja, joihin pehmusteet on valmiiksi ommeltu.Ne eivät kuitenkaan ole suosittuja, sillä ne saavat käyttäjänsä näyttämään todellista kurvikkaammalta.
Mitä itse kaatumiseen tulee, amerikkalaisen eläkeläisjärjestön AARP:n nettisvuilla on stunt-näyttelijän esittämät vinkit: pidä kaatuessa kyynärpäät ja polvet koukistettuna ja pää suojattuna. Älä yritä pysäyttää kaatumista, mutta yritä tulla maahan pehmeä kohta, kuten takapuoli, edellä.
Professori Robinovitch kertoo, että meneillään on jo futuristisia projekteja, joissa tutkitaan esimerkiksi ulkoisia tukirankoja eli päälle puettavia robotteja. Ne sisältävät tietokoneita ja ohjelmistoja, jotka havaitsevat, milloin pienen pienten moottorien täytyy aktivoida sähköisiä, ihmisen anatomiaa jäljitteleviä lihaksia ja jänteitä.
Hänen tutkimusryhmänsä on myös juuri saanut loppuun neljä vuotta kestäneen kliinisen kokeen vanhusten pitkäaikaishoitolaitoksissa. Siinä 150:ssä satunnaisesti valitussa makuuhuoneessa tutkittiin, kuinka tehokkaasti toimii sellainen joustava tai pehmeä lattia, jolle henkilö voisi teoriassa kaatua ilman vakavampia vammoja.
Tavoitteena oli löytää tasapaino lattian pehmeyden ja sen kantokyvyn välillä niin, että lattia kestäisi pyörätuolien ja muiden raskaiden laitteiden käytön.
”Käytimme 25 millimetriä paksua kumikerrosta sairaalalaatuisen vinyylin alla”, hän sanoo. ”Kun mallinsimme laboratoriossa kaatumisen vaikutuksia lonkkaan ja päähän, pehmeä lattia vähensi lonkkaan kohdistunutta iskua 35 prosentilla ja päähän kohdistunutta iskua 70 prosentilla. Fysiikan näkökulmasta katsottuna siinä on järkeä.”
Tehokkain keino ehkäistä kaatumista
Kaikki kaatumisten aiheuttamia vammoja lieventävät tekijät eivät ole niin ilmiselviä. Norja, Ruotsi, Tanska ja Suomi on listattu kymmenen kärkeen maina, joissa vanhusten on hyvä asua, muun muassa loistavien sosiaalipalveluiden ja ilmaisen terveydenhuollon takia. Silti vuodelta 2017 peräisin olevassa tutkimuksessa, jossa vertailtiin vanhusten kaatumistapausten eroja kahdessatoista Euroopan maassa selvisi, että Skandinaviassa vanhukset saivat kaaduttuaan eniten luunmurtumia.
Rotterdamin Erasmus-yliopiston kansanterveyden laitoksen tutkijatohtori Carmen Franse pitää mahdollisena syynä D-vitamiinin puutosta. ”Se on mahdollista, sillä he saavat talven aikaan paljon vähemmän aurinkoa”, hän sanoo.
Asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että tehokkain keino ehkäistä kaatumisia ja kaatua turvallisemmin, ovat kohdennetut harjoitusohjelmat, varsinkin sellaiset, joihin kuuluu toistoja painoilla, sekä tasapaino- ja liikkuvuusharjoituksia.
Johanna Gustavsson, joka tutkii vanhuksia ja kaatumisia osana lehtorintyötään ruotsalaisen Karlstadin yliopiston ympäristö- ja elämäntieteiden laitoksella, menee vieläkin pidemmälle. ”Luulen, että liikunnan lisäksi tärkeintä on mahdollisimman vähäiset muutokset ympäristössä”, hän sanoo.
”Usein perheenjäsenet ajattelevat tekevänsä omaisensa ympäristöstä turvallisemman siirtämällä tai viemällä pois huonekaluja tai ottamalla lattialta mattoja, joihin voisi kompastua. Mutta sillä saadaan vain poistettua tuttuus – ja se voi aiheuttaa ongelmia eikä vähentää niitä.”
Jos muutoksille on todellista tarvetta, Gustavsson painottaa, että on tärkeää kysyä vanhukselta itseltään, mitä muutoksia hän itse haluaa ja hyväksyy. ”Kannattaa varoa ylhäältä käskyttävää ja kaiken tietävää otetta.”
Hän huomauttaa myös, että yhteinen haaste motivoi vanhuksia ylipäätään aloittamaan harjoitusohjelman, sillä he keskittyvät usein yhteen päivään kerrallaan. ”Tutkimukset osoittavat, että he tahtovat viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joista he pitävät”, hän sanoo. ”Ruotsissa meillä on sellainen käsite kuin fika. Se tarkoittaa, että ihmiset kerääntyvät yhteen juomaan kahvia ja syömään jotain pientä. Jos haluaa saada vanhukset liikkumaan, kannattaa kutsua heidät kahvittelemaan. Silloin he tulevat paikalle todennäköisemmin.”
Pam McEntee ei tunne sanaa kyseistä sanaa, mutta ymmärtää kyllä ajatuksen. Hänellä on lyhyt, vaaleanvioletti tukka ja keinuva kävelytyyli, joka johtuu seitsemän vuotta sitten tehtyjen lonkkaleikkausten aiheuttamasta hermovauriosta.
Montrealissa asuva Pam on jäänyt eläkkeelle tietokoneohjelmoijan työstään ja myöntää ikää kysyttäessä olevansa vain yli 65-vuotias. Hän vannoo tai chi ja qigong-kurssien nimeen tasapainon ja lihasvoiman ylläpitämisessä. Hän myös lenkkeilyttää 10-vuotiasta koiraansa Meloa juurien, oksien ja irtokivien peittämillä poluilla viikon jokaisena päivänä, oli sää millainen hyvänsä.
”Melo ja minä vanhenemme yhdessä, ja vannomme molemmat liikunnan nimeen”, hän sanoo. ”Ja ystävien kanssa käveleminen parantaa myös mielialaani.”
Hänestä kaikki on kiinni asenteesta. ”Ennen kaikkea, ei pidä pelätä kaatumisia. Ne ovat osa elämää.”
Kotonaan Leusdenissa Hans sanoo, ettei ole koskaan kieltäytynyt haasteista. Ei edes silloin, kun hän 23-vuotiaana loukkasi selkänsä voimistelutapaturmassa niin pahoin, että se vaati kaksi leikkausta. Eikä liioin viime keväänä, kun hän kaatui.
”Kävin kaatumisenehkäisyohjelmakurssin kahdesti. Sen ansiosta voin edelleen asua kotona, minulle tutussa ja rakkaassa naapurustossa.”
Lue lisää:
