Kanttori Riitta Hirvonen teki koko työuransa, 40 vuotta, Vuosaaren seurakunnassa Helsingissä. Hän on säestänyt ja laulattanut joululauluja vielä pitempään, lukioajoistaan asti.
– Jos esiinnymme puolisoni kanssa joulun aikaan yhdessä, ohjelmistoon kuuluu ehdottomasti Lasten joulu. Myös mieheni tuntee laulun jo lapsuudestaan, kertoo Hirvonen laulajamiehestään.
Lasten joulu alkaa näin:”Ja nyt on taasen joulu, on pikkulasten juhla tää. On loppunut jo koulu ja aapiset ne loukkoon jää”.
– Tarina on riemullinen. Lumiukko nauraa ja Aapiskukko laulaa. Syyslukukausi on takanapäin ja edessä on pitkä joululoma. Tulossa on joulupukkikin. Laulun lopussa riemuun liitetään ikuisuusajatus. Riitta Hirvosen mielestä jouluun kuuluu ilo ja riemu. Joulu on hänelle ennen kaikkea lasten juhla. Tonttu- ja joulupukkileikkejä leikittiin aikoinaan omien lasten ja nyttemmin lastenlasten kanssa.
Väitös lauluista. Kanttori on paneutunut klassikkolauluihin myös väitöstutkimuksessaan. Hän tutki suomalaisten koulu- ja pyhäkoululaulujen syntyä.
– Kun kansakoululaitos sai alkunsa 1860-luvulla, ei juurikaan ollut muita lastenlauluja kuin joitakin virsiä. Opettajien oli tehtävä sanoja ja sävelmiä opetustaan varten.
Lasten joulu syntyi aivan 1800-luvun lopussa kuitenkin toisin: sanat on kirjoittanut kirjailija, kääntäjä ja runoilija Larin-Kyösti ja sävelmän on tehnyt urkuri ja säveltäjä Oskar Merikanto. Muitakin Hirvosen suosikkilauluja tulee samalta aikakaudelta. Niitä lauluja oli paljon vielä 1950- ja 1960-luvun koululaulukirjoissa. Ruotsalainen kotiopettaja Emmi Köhler on säveltänyt niistä kaksi: Nyt syttyy valot tuhannet ja Reippahasti käypi askeleet.
– Joulun kynttilät olivat aivan muuta kuin syksyn pimeys aikana, jolloin ei ollut katu- ja muita valoja niin kuin nykyään. Joulun valot, varsinkin pihavalot, ovat yhä tärkeitä, meillä ne palavat öisin pääsiäiseen asti.
Nyt syttyy valot tuhannet on Ruotsin ja Norjan virsikirjoissa. Laulua lauletaan etenkin jouluaattona. Jouluvalojen syttyminen vie laulun lopussa ajatuksen sydänten ja maailman rauhaan.
Kaikki, mitä on tarpeen tietää. Eläkkeellä olevan piispan Eero Huovisen ei tarvitse miettiä, mikä jouluvirsistä on hänen suosikkinsa. Tietenkin Enkeli taivaan. Hän on kirjoittanut kirjankin virren alkuperästä ja sen vaiheista Suomessa (Enkeli taivaan. Rakas jouluvirsi. WSOY 2012).
Virsi oli olemassa ja tuli Huovisen elämään ennen kuin hän tiesi mitään siitä:
– Minulla ei ole mitään yhtä ja selkeää varhaista muistoa virrestä. Luultavasti kuulin virren äidiltäni. Äitini oli musikaalinen. Hän lauloi ja hyräili, soitti pianoa ja joskus urkujakin.
Ensin tulivat tutuiksi virren alkusanat, ja pian koko ensimmäinen säkeistö. Saksankielisessä lastentarhassa virttä laulettiin myös saksaksi. Kouluiässä tutuiksi tulivat myös toinen ja viimeinen kymmenes säkeistö, myöhemmin välisäkeistöt. Martti Luther kirjoitti uudet sanat vanhaan tuttuun keskiaikaiseen piiritanssiin, yhteensä 15 säkeistöä. Myöhemmin hän teki lauluun myös sävelmän, ja siten koko virsi on Lutherin tuotantoa.
Luther teki virren lasten näytelmäksi, luultavasti omalle perheelleen. Lapset esittivät eri osia: enkeliä, paimenia ja seimessä nukkuvaa vauvaa. Koko perhe osallistui lopun ilolauluun.
– Vaikka Luther tarkoitti virren lapsille, hän oli sitä mieltä, että virteen sisältyy oikeastaan kaikki, mitä kristillisestä uskosta on tarpeen tietää, kertoo Huovinen. Hän muistelee pohtineensa syvemmin virren sisältöä vasta siinä vaiheessa, kun oli pappi.
Virren sanat ilmestyivät ensimmäisen kerran saksaksi 1535. Todennäköisesti virttä laulettiin Suomessa jo samalla vuosisadalla. Sanoja käännettiin ruotsiksi ja suomeksi.
Käännökset olivat usein muunnelmia Lutherin teemoista. Suomentajan asenteesta riippui, korostuiko käännöksessä valistushenkinen kansankasvatus tai pietistinen itsetarkkailu. Nykyvirsikirjan käyttämä käännös pohjautuu vuoden 1886 virsikirjaan. Huoviselle erityisen rakas 8. säkeistö päättyy säkeeseen ”vaan vahvista ain uskossa”.
– Se, että Luther puhuu omassa virressään vain vähän ihmisen uskosta, voi vaikuttaa aika omituiselta. Lutherin päähuomio suuntautuu koko ajan seimen lapseen. Lapsi on keskipisteessä. Ihminen on vain katsoja, joka huomaa lapsen ja toivottaa hänet tervetulleeksi.
– Kristus on enemmän kuin ihmisen usko. Usko ei ole Jumalan kohtaamisen ehto. Jumala on ensin, vasta sitten tulee usko. Kaikki alkaa siitä, että ensin tulee enkeli ylhäältä.
Perinteinen laulu syöpyi mieleen
Kanttori ja villivirsisäveltäjä Sirkku Rintamäki on parhaillaan tohtoriopiskelijana Sibelius-Akatemiassa. Taiteellisen tohtoritutkinnon aiheena on Löytöretki virren sieluun.
– Tutkin, miten virttä voi musisoida ja säveltää ja millaisia ovat tulevaisuuden virret. Teen virsiä tekstilähtöisesti, tekstintekijöissä on uusia nimiä.
– Sanon virsiäni villivirsiksi siksi, että olen antanut niiden syntyä mahdollisimman vapaasti sellaisiksi, kuin ovat tullakseen. Ne eivät myöskään ole vielä missään virallisessa virsikirjassa yhtä lukuun ottamatta.
Rintamäki arvioi, että tulevaisuuden virsissä saattaa olla enemmän holistisia, moniaistisia virsiä, jotka eivät olisi ensisijaisesti tiedollisia tai älyllisiä. Nämä virret eivät ole opetustuokioita, ja niissä on ehkä aikaisempaa vähemmän sanoja.
– Katson miten voi päästä mukaansatempaavaan, värikylläiseen ja tekstiä peilaavaan musiikilliseen toteutukseen. Yritän löytää jokaiseen virteen jonkinlaisen koukun, jotakin tuoretta ja herättävää. Jos joku villivirsi tuntuu vaikealta, voin lohduttaa sillä, ettei monikaan vanha virsi tai laulu ole opittavissa kertakuulemalta. Virttä saa ja tulee maistella, opetella kaikessa rauhassa.
Sirkku Rintamäki ei ole vielä toistaiseksi säveltänyt yhtään joululaulua tai -virttä.
– Osaan valtavan paljon joululauluja. Olen lapsesta asti soittanut ja laulanut niitä itselleni, ja myöhemmin muillekin. Jos voisin ottaa mukaani vain yhden laulun, se olisi ehdottomasti Jean Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa.
Rintamäki päättelee, että Sibeliuksen laulusta hänellä on muistijälkiä varhaislapsuudestaan. Laulun mukana tulee tyyni, rauhaisa, levollinen ja lämmin olo.
– Sibelius on säveltänyt säkeistöjen väliin muutaman soinnun mittaiset välisoitot. Ne ovat minulle tärkeitä. Niiden aikana ehtii mietiskellä, hengittää rauhassa ja odottaa seuraavaa säkeistöä.
Laulun sävel ja alun perin Sakari Topeliuksen kirjoittamat sanat muodostavat Rintamäen mielestä kauniin kokonaisuuden. Häntä puhuttelee etenkin säepari ”Luo köyhän niin kuin rikkahan saa joulu ihana”. Joulu tulee kaikille, se ei ole kiinni ulkoisista seikoista. Sibeliuksen laulu löytyy myös nykyvirsikirjasta, mutta muokatuilla sanoilla Ei valtaa kultaa loistoa.
– Virren 31 melodia on sama, mutta tulkinta on uudenlainen. Sanat ovat hyvät. Ihan hyvä jouluvirsi, mutta minulle se on eri laulu. Se ei korvaa perinteistä joululaulua, joka on syöpynyt mieleeni.
Joku on nytkin yksin. Pappi ja virsirunoilija Pekka Kivekäs haluaa puhua joululaulusta, jonka syntytilanne on mietityttänyt häntä vuosikymmeniä. Laulu on hänen yli 50 vuotta sitten tekemänsä Joululaulu. Se alkaa sanoilla ”Joku käy nytkin tiellä yksin”. Kivekkäällä runojen kirjoittaminen alkoi varhain, isän ja isoisän jalanjäljissä. Työuransa hän teki koulumaailmassa, mutta nuorena hän työskenteli nuorisopappina Tikkurilassa.
– Olin ystävystynyt kanttori Martti Miettisen kanssa. Hän kävi tuomassa jouluaattona jonkun rusinapaketin, ja minulla ei ollut vastalahjaa. Laulun sanat syntyivät lahjaksi hänelle.
Taustalla oli tuore kokemus. Päivällä pappi oli odottanut taksia mennäkseen pitämään jouluaaton hartauden.
– Oli tulipalopakkanen. Asematie oli tyhjä. Vain yksi kirkon nuorisokahvilasta tuttu nuori näkyi liikkeellä. Hän oli aivan pöllyssä, raahasi suurta pahvilaatikkoa ja imppasi tinneriä.
Kivekkään mukaan nuorisokahvilassa kävi viimeistään 1950 syntyneitä, sodan käyneiden isien lapsia. Monen kotielämä saattoi rikkinäistä. Katu oli heidän toinen kotinsa. Surulliset näkymät siirtyivät lauluunkin: ”Joku on lyönyt kaiken rikki, pettymys nyt syö. Valhetta vain on rakkaus, ja vihan miekka lyö”.
– Olin silloin nuori ja kokematon. Minä ja työtoverini emme osanneet auttaa nuoria. Emme edes tienneet, miten se olisi mahdollista. Tinneri teki pahaa jälkeä. Moni nuori päätyi kansalaiskoulusta suoraan sairaseläkkeelle.
Laulun lopussa on kuitenkin toivoa: ”Joku on juuri tullut tänne risti harteillaan, kuuletko enkeleitten laulun yli taivaan maan?”
– Ne olivat vain sanoja. Jos minulla olisi silloin ollut teologinen ymmärrys, että ne nuoret olivat seurakunnan jäseniä ja Kristuksen ruumis, olisin varmaan viimeiseen asti taistellut heidän puolestaan. Seurakunta lopetti kahvilan ja hylkäsi heidät. Niin minäkin. Viimeiset yli 30 vuotta Pekka Kivekäs on käynyt kahden viikon välein kuuntelijana Myllyhoidossa. Hän kertoo oppineensa, että myös päihderiippuvaisia ihmisiä voidaan auttaa.
Pari vuotta Joululaulun sanojen syntymisen jälkeen Kivekäs teki lauluun melodian. Laulu ilmestyi Nuoren seurakunnan veisuissa. Sitä laulettiin paljon ainakin 1960- ja 1970-luvuilla, vaikka sen tausta joululauluna saattoi unohtua. n
Enkeli taivaan -virren nuotit.
Joululauluja yhteislauluina ja eetteristä
Luterilaisissa seurakunnissa järjestetään joulun aikaan Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia, tänä vuonna 45. kerran. Ideana on tarjota ihmisille mahdollisuuksia laulaa yhdessä etenkin 3. adventtisunnuntaina ja muinakin joulunajan päivinä. Suomen Lähetysseura kustantaa Kauneimmat joululaulut -vihkot. Ainakin puolet lauluista on vanhoja klassikoita.
– Tilaisuuksissa keskitytään yhteislauluun ja tehdään samalla hyvää heikommassa asemassa olevien kaukaisten lähimmäisten hyväksi. Viime vuonna joulukeräys tuotti yli miljoona euroa, Tänä vuonna joulukeräys menee nuorten hyväksi, ja se on otettu huomioon myös lauluvalinnoissa, kertoo musiikkitoiminnan koordinaattori Päivi Mattila.
Lauluvihkoista on myös ruotsin- ja saamenkieliset versiot. Nettisivuilta voi ladata kansainvälisen kokoelman lauluja (kauneimmatjoululaulut.fi). Nettisivuilla toteutetun äänestyksen mukaan suosituimpia lauluja olivat viime vuonna Varpunen jouluaamuna, Sydämeeni joulun teen ja Tulkoon joulu. Joululauluja käy laulamassa yli miljoona ihmistä. Useimmissa seurakunnissa pääsee laulamaan monta kertaa ennen joulua ja joissakin vielä joululaulumessussa tapaninpäivänä. Toisin paikoin viimeiset joululaulut vetäistään loppiaisena.
Jouluradio
Alun perin pääkaupunkiseudun seurakuntien rahoittama Jouluradio kuuluu tätä nykyä yli 20 lähettimen kautta eri puolilla maata. Myös eri alueiden seurakunnat osallistuvat kustannuksiin. Kuuluvuusalueella asuu neljä miljoonaa ihmistä. Viime vuonna radiolla oli yli 700 000 kuuntelijaa viikossa.
Jouluradio toimii tänä vuonna 15. vuottaan. Joulumusiikki soi taajuuksilla (tiedot niistä netissä jouluradio.fi) ensimmäisestä adventtisunnuntaista loppiaiseen. Koelähetyksiä voi kuulla jo marraskuulla.
– Kun Jouluradio syntyi, joululaulut olivat aika lailla pannassa muilla kanavilla. Joululauluja ei kuullut juuri muuten kuin tavaratalojen ärsyttävänä musakina. Tätä nykyä Jouluradio on oikeastaan verkkomedia, joka kuuluu myös radiossa, toteaa toimituspäällikkö Riitta Kalliorinne.
Pääkanavan lisäksi Jouluradiolla on yhdeksän erityiskanavaa, jotka kuuluvat vain netissä. Niiltä kuuluu klassista, indietä, jazzia, lastenjoulua, rouheaa joulua, joulua ruotsiksi ja viroksi. Lisäksi pääkanavan luvataan olevan avarakatseinen ja suvaitsevainen eri tyylilajien suhteen.
– Jouluradio haluaa innostaa viettämään joululaulupäivää 15. joulukuuta. Joululauluja voi harrastaa muutenkin kuin konsertissa, kirkossa tai kotona. Ihmiset voivat itse tuunata omanlaisensa tilaisuuden minne vain. Joululaulupäivän soittolista löytyy netistä. Joululauluilla on oikeus päästä ääneen, Kalliorinne hehkuttaa.
Perinteinen laulu syöpyi mieleen. Kanttori ja villivirsisäveltäjä Sirkku Rintamäki on parhaillaan tohtoriopiskelijana Sibelius-Akatemiassa. Taiteellisen tohtoritutkinnon aiheena on Löytöretki virren sieluun.
