Previous slide
Next slide

Ahmimishäiriö – miten sitä hoidetaan?

ahmimishäiriö
Facebook
Twitter
WhatsApp
Pinterest
Email
Tulosta
Kirjoittanut: SAMANTHA RIDEOUT
Jokainen, joka on joutunut notkuvien herkkupöytien houkutusten ääreen tietää, että ajoittain me kaikki sorrumme ylensyöntiin. Saatamme kutsua sitä ahmimiseksi, mutta lääketieteellisestä ahmimishäiriöstä voidaan puhua silloin kun ylensyönnistä tulee säännöllinen, pakonomainen tapa.

”Tyypillisin oire on tunne, että syömistä ei voi välttää tai sitä ei pysty lopettamaan’; sanoo psykologian tutkijatohtori Eva Conceição portugalilaisesta Minhon yliopistosta.

Ahmimishäiriö luokiteltiin sairau­deksi ensimmäisen kerran vuonna 2013 Diagnostic and Statistical Ma­nual of Mental Disorders -julkaisun viidennessä painoksessa (DSM-5), jo­ta käytetään hakuteoksena maail­manlaajuisesti.

Vielä ei tiedetä mikä ahmimishäiriön aiheuttaa, mutta tut­kijat epäilevät geenettisillä ominai­suuksilla olevan osuutta asiaan, sa­moin kuin geenit joskus vaikuttavat alkoholiriippuvuuden kehittymiseen. Ahmimishäiriö liittyy usein ah­distuneisuutta tai itsetunnon heikke­nemistä, joten sitä voidaan yrittää hoitaa terapian avulla.

Lääkärit voi­vat määrätä myös erilaisia muiden sairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, kuten masennus- tai epi­lepsialääkkeitä. Ainoa terveysviran­omaisen virallisesti hyväksymä lääke ahmimishäiriöön on lisdeksamfeta­miini (myynnissä Euroopassa kaup­panimellä Elvanse). Lääkettä käyttä­vät pääasiassa ADHD-potilaat, ja sen sanotaan vähentävän syömishäiriöis­ten vaikeasti hallittavia pakkomielteitä. 

Kyseessä ei kuitenkaan ole laihdutuslääke eikä sitä suositella niille, jotka haluavat vain laihtua muutaman kilon.

Ahmimishäiriö ja ylensyönti?

Miten ahmimishäiriön sitten erottaa tavallisesta ylensyönnistä? Sai­rauden tunnistaminen ei ole aina helppoa. Pelkkä ylipaino ei vielä ole riittävä peruste diagnoosille, ja vaikka kaksi kol­masosaa ahmimis­häiriöstä kärsivistä on ylipainoisia, havainto ei päde toisin päin. Monilla liikalihavuus johtuukin usein paljosta istumisesta, epätasapainoisesta ruokavaliosta tai liian suurista annoksista.

DSM-5 kuvailee ahmimishäiriön tyypillisiä oireita näin: yleensä vähintään kerran viikossa esiintyvien kohtausten aikana ihminen syö nopeasti runsaita määriä ruokaa, yleensä yksin ollessaan ja riippumatta siitä, onko hänellä nälkä vai ei. Jos tunnistat itsesi tästä kuvauksta, kannattaa käydä lääkärissä.

Terveydenhoidon ammattilaiset voivat hoitaa sairauden psykologisia puolia ja antaa neuvoja painonpudotukseen jos tarpeen sekä kertoa mitä epäterveellisiä laihdutusmenetelmiä tulisi välttää – kuten aterioiden väliin jättämistä tai kalorimäärän radikaalia vähentämistä – jotka voivat myö­hemmin kostautua ahmimiskohtauksina. 

Lue lisää:

Uudet ohjeet painonpudotukseen             

42 vinkkiä nopeaan ja helppoon painonpudotukseen

12 elinikää pidentävää ruokaa