Vallankumous puolestaan käynnistyi 26. tammikuuta illalla pidetyssä kokouksessa, kun Työväen järjestyskaartit ja Helsingin punakaarti yhdistyivät Suomen punaiseksi kaartiksi. Vallankumouksen alkamisen merkiksi punainen lyhty nostettiin Helsingin työväentalon torniin klo 23. Punaiset lähtivät hakemaan aseita Viaporissa olevilta venäläisiltä.
Senaatti julisti 25. tammikuuta suojeluskunnat hallituksen joukoiksi, ja Mannerheim teki päätöksen sotatoimien aloittamisesta, mikä tulisi tapahtumaan 27. – 28. päivän välisenä yönä. Suojeluskuntalaiset alkoivat riisua Karjalassa sijaitsevia venäläisiä varuskuntia aseista jo tätä aiemmin
Tosiasiassa sisällissota oli jo alkanut ennen näitä päätöksiä. Vuoden vaihteessa ja sen jälkeen kävivät suojeluskunnat, punakaartit ja venäläiset sotilaat useita kahakoita keskenään eri puolilla maata.
Tammikuussa 1918, kun sodan uhka näytti ilmeiseltä, muodostui Viipurin hallinta merkittäväksi molemmille osapuolille. Viipurin kautta Suomeen tuotiin niin punakaartin kuin suojeluskunnankin ostamat aseet. Lisäksi Suomessa olevien venäläisten joukko-osastojen huolto ja vetäytymistiet kulkivat Viipurin kautta Pietariin.
Viipurin suojeluskuntalaiset saivat tietoonsa tammikuun 19. päivänä, että Pietarista lähetettäisiin junalastillinen aseita Suomen punaisille. Silloin punakaarti puolestaan alkoi aktiivisesti etsiä suojeluskunnan aseita estääkseen heidän aikeensa junalastin kaappaamisesta.
Illalla 19. tammikuuta noin kolmenkymmenen miehen punakaartilaisjoukko hyökkäsi Pietisen kenkätehtaaseen. Venäläisten saavuttua avuksi, joutuivat suojeluskuntalaiset pakenemaan tehtaasta. Tämän jälkeenkin aseiden etsinnät ja suojeluskuntalaisten pidätykset jatkuivat.
Viipurin valkoiset pitivät 20. tammikuuta kokouksen, jossa päätettiin kääntyä maaseudun suojeluskuntien puoleen avun saamiseksi Viipuriin. Maalaiset saivat kasaan reilut viisisataa miestä, jotka matkustivat Hiitolasta Viipuriin 22.1. Viipurissa nämä miehet valtasivat Viipurin rautatieaseman ja pitivät sitä hallussaan seitsemän tuntia.
Havaittuaan jäävänsä alakynteen noin 3000 punaista vastaan, pääosa suojeluskuntalaisista pakeni meren jäälle ja sitä kautta Venäjänsaareen puoliltaöin 22.1. Asemalle jääneet 40 valkoista joutuivat antautumaan lyhyen ammunnan jälkeen aamuyöstä 23.1. Viipuri oli punakaartin hallinnassa.
