Suomen eduskunta julistautui korkeimmaksi valtiomahdiksi jo 18. heinäkuuta valtalailla, joskin laki ei koskenut ulko- ja sotilaspolitiikkaa. Laki siirsi kaiken siihen asti tsaarille ja suuriruhtinaalle kuuluneen vallan eduskunnalle. Eduskunta päätti olla lähettämättä lakia Venäjän väliaikaiselle hallitukselle vahvistettavaksi.
Valtalaki ei koskaan tullutkaan voimaan, sillä sitä vastustanut Venäjän hallitus hajotti eduskunnan. Porvaristo sai uuteen eduskuntaan enemmistön.
Väliaikainen hallitus kukistui Venäjällä, kun bolševikit kaappasivat vallan marraskuussa. Porvaripuolueille oli ongelmallista, että ainoa jonkin tason neuvotteluihin kykenevä osapuoli Venäjällä olivat neuvostovaltaan suuntautuneet bolševikit.
Porvarit halusivat hakea itsenäisyyden tunnustusta länsimaista, kun taas sosialidemokraatit halusivat tunnustuksen Venäjän bolševikkihallitukselta. Epäselvässä tilanteessa eduskunta julistautui ”toistaiseksi” korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta.
P. E. Svinhufvudin johtama Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen 4. joulukuuta 1917 eduskunnalle, joka hyväksyi sen kaksi päivää myöhemmin porvaripuolueiden äänin 100-88. Samalla hävisi sosialidemokraattien ehdotus itsenäistymisneuvotteluista Venäjän hallituksen kanssa.
Senaatti lähetti heti maan itsenäisyyden tunnustamispyynnön Ruotsille, Norjalle, Tanskalle, Saksalle, Ranskalle ja Britannialle. Keskeiset valtiot eivät kuitenkaan suostuneet tunnustamaan itsenäistä Suomea, ennen kuin entinen emämaa Venäjä sen tekisi. Venäjän hallitus antoi tunnustusesityksen hieman ennen vuodenvaihdetta 31. joulukuuta 1917.
Mikä lipuksi?
Jo vuosikymmenten ajan ennen itsenäistymistä oli käyty keskustelua Suomen lipusta ja sen väreistä. Vahvin ehdokas oli lippu, joka muistuttaisi vanhaa, jo 1500-luvulta peräisin olevaa Suomen leijonavaakunaa. Sen värit olivat punainen ja kultainen.
1850-luvulla kirjailija Zachris Topelius ehdotti Suomen väreiksi sinistä ja valkoista. Näitä värejä kuitenkin vieroksuttiin, koska Venäjän laivaston lippu oli valkoinen, ja siinä oli sininen vinoristi eli Andreaksen risti.
Punakeltainen leijonalippu nostettiinkin senaatintalon, eli valtioneuvoston, lipputankoon itsenäistymispäivänä 6.12.1917. Lippu sai käytännössä lähes valtiolipun aseman.
Pari päivää myöhemmin asetettu komitea ehdotti tätä lippua valtiolipuksi, ja myös senaatti kannatti esitystä. Sisällissota kuitenkin muutti kaiken – porvarillisella puolella punaista lippua ei enää siedetty.
