Öinen Transilvania on tunnelmaltaan juuri niin aavemainen kuin kuvitelmissa. Talvisin matalalla roikkuva sumu peittää tiheät havumetsät. Sumun yllä kohoavat keskiaikaisten linnojen ja kirkontornien siluetit. Kylät ovat täynnä gootti- ja barokkirakennuksia, joille ominaista ovat haalistuva maali ja romahtamaisillaan olevat julkisivut.
On helppo ymmärtää, miksi kirjailila Bram Stoker valitsi tämän osan Romaniaa hyisimmän hahmonsa, Draculan, kotipaikaksi. Stokerin goottilaisen kauhuklassikon ensimmäinen osa koostuu nuoren englantilaisen asianajajan Jonathan Harkerin matkapäiväkirjasta. Harker matkustaa Euroopan halki avustaakseen aatelisasiakasta maanhankinnassa ja kuvailee tarkasti matkansa Münchenistä Transilvaniaan, jossa hän toivoo tapaavansa arvoituksellisen kreivi Draculan.
Suunnitelmani oli seurata fiktiivisen Harkerin jalanjäljissä – kulkea samoja junareittejä ja yöpyä samoissa kaupungeissa, kylissä ja hotelleissa – aina Vlad Seivästäjän, Draculan tosielämän inspiraation, kotikonnuille saakka. Osittain Karpaattien ympäröimä Transilvania on melko tuntematonta aluetta kauneudestaan ja vuosisatoja vanhoista nähtävyyksistään huolimatta. Mikä olisikaan parempi tapa kokea Transilvania?
Kun Dracula julkaistiin vuonna 1897, Harkerin matka höyryveturilla Münchenistä Wieniin kesti yli 10 tuntia. Nykypäivänä matka taittuu pikajunalla alle neljässä tunnissa. Lähdin matkaan tammikuussa 2016. Koska minulla oli käytettävissäni enemmän aikaa kuin Stokerin päähenkilöllä, pistäydyin Wienissä varsin kammottavalla maamerkillä.
Lähes 700-vuotiaan Pyhän Tapanin tuomiokirkon alla levittäytyvät katakombit ovat paiseruton 11 000 uhrin viimeinen leposija. On aavemaista kulkea kylmässä maan alla luurankojen ympäröimänä kryptaan saakka. Sieltä löytyvät riveihin asetetut uurnat, jotka sisältävät 72 Hapsburgin kuningasperheen jäsenen sydämet ja sisäelimet. Matkani alku tuntuu sopivan goottilaiselta.
Olin varannut paikan Wienistä Budapestiin kulkevasta iltajunasta. Kun matka eteni itään, alkoi sataa lunta. Nelituntisen matkan aikana ajattelin Harkerin päiväkirjamerkintää, jossa hän kuvailee vaikutelmiaan. Hän tunsi olevansa siirtymässä lännen vaikutuspiiristä itään, laajan ja leveän Tonavan siltaa pitkin turkkilaisvallan aikaan.
Stoker ei itse asiassa koskaan käynyt Romaniassa. Kirjan pahaenteinen miljöö on lähes kokonaan keksitty. Dublinissa syntynyt Stoker tutki aluetta ja sen kansantaruja Lontoossa British Museumissa. Hän luki transilvanialaisten taikauskoisuudesta kuolleiden rauhattomia sieluja eli strigoita kohtaan. Niihin hän liitti todellisen historiallisen hahmon, Vlad Seivästäjän.
Vlad III oli Valakian (nykyään osa Romaniaa) hallitsija eri aikoina vuosien 1448 ja 1476 välillä. Hän syntyi Transilvaniassa Draculestin sukuun ja puolusti maataan turkkilaisvalloittajilta. Hänellä oli tapana armotta seivästää vihollisensa ja nostaa ruumiit nähtäväksi, mistä johtui hänen lempinimensä Tepes, romaniankielinen sana Seivästäjälle. Todellisuudessa Vlad oli tuskin pahempi kuin muut lääninherrat Euroopassa. Romaniassa häntä jopa juhlittiin kristillisen elämän turvaajana turkkilaisia valloittajia vastaan.
Historioitsija Benjamin Hugo Leblancin mukaan Vladin hallinto toi vaurautta: ”Rikollisuus ja korruptio lakkasivat, kauppa ja kulttuuri kukoistivat, ja monet nykyromanialaiset pitävät Vlad Tepesiä sankarina hänen rehellisyytensä ja järjestyksenhalunsa vuoksi.”
Bram Stokerille Draculesti-suvun Vlad Tepes, Vlad Draculin poika, toimi hahmona, johon hän saattoi kiinnittää löytämänsä vampyyrilegendat. Nykyromaniaksi Dracula itse asiassa tarkoittaa paholaisen poikaa.
Ensimmäinen etappini vampyyrien jäljillä oli tarkoitus olla hotelli Royale, missä Harker yöpyi Klausenburgissa. Nykyään kaupunki tunnetaan nimellä Cluj-Napoca. Se on eloisa opiskelijakaupunki Budapestin ja Bukarestin välillä.
Hotelli Royalea ei ole enää olemassa, jos on koskaan ollutkaan. Juna-aseman kyljessä sijaitsee kuitenkin hotelli Transilvania, joka 1800-luvulla tunnettiin nimellä Queen of England. Kuninkaalliselta kalskahtava nimi on saattanut toimia inspiraationa teoksen Royalelle.
Dracula-romaanin Harker kertoo päiväkirjassaan yöpyneensä hotelli Royalessa ja syöneensä paprikalla höystettyä kanaa, jonka tarjoilija oli kertonut olevan yleinen ruokalaji Karpaateilla. Hotelli Transilvania puolestaan ei kursaile fiktiivisen kansanperimän kanssa. Sen omistajilla on suunnitteilla useita hankkeita, jotka vahvistaisivat yhteyttä Stokerin klassikkoon, kuten ajan henkeen sopivat sviitti ja ravintola. Ehkäpä Harkerin tarjoilijan lupaamaa paprikalla maustettua kanaa saa pian täältäkin.
Viktoriaanisen ajan lukijoille Transilvania vaikutti niin kaukaiselta ja arvoitukselliselta, että sen olisi voinut luulla olevan keksitty paikka. Matkani jatkui syvemmälle Karpaateille, ja tunsin, että olin siirtymässä villiin ja eristäytyneeseen osaan Eurooppaa. Junat ovat yhtä epätäsmällisiä kuin Harker kuvasi, ja osa niistä on kylmän sodan aikaisia.
Ennen matkaani romanialainen ystävä New Yorkissa neuvoi minua näin: Varo kulkukoiria (ne purevat) ja ylipäätään kaikkia ihmisiä. Älä luota kehenkään, älä viranomaisiin äläkä junan henkilökuntaan. Huomasin, että pitkän matkan junissa Romaniassa monet makuuvaunulaiset lukitsivat osastonsa pyörän lukolla. Oma vaununi oli tyhjä lukuunottamatta mustatakkista naista, joka koristeli paikan ikoneilla ja vietti aikansa rukousnauhan parissa.
Junamatka kului tapauksettomasti. Lumen peittämä maisema oli lähes identtinen Stokerin kuvailemista loppumattoman kauniista, kukkuloilla tönöttävien pienten kylien ja kirkkojen sekä jokien ja virtojen täplittämistä maisemista, jotka Harker näkee matkatessaan kohti kreivi Draculan suosittelemaa Golden Krone -hotellia.
Bistria on joen rannalle rakennettu ja vuoristokylien ympäröimä pikkukylä Pohjois-Transilvaniassa. Kylästä löytyy kuin löytyykin hotelli nimeltä Coroana de Aur (romaniaksi Kultainen Kruunu), mutta se rakennettiin vuonna 1974 romanialaisen kommunismin synkkinä aikoina. En voi suositella syömistä hotellin ravintolassa.
Juuri Bistriassa Harker ensimmäistä kertaa kuulee arvoituksellisesta asiakkaastaan hotelliin jätetyn muistilapun muodossa, jossa kreivi Dracula toivottaa vieraansa tervetulleeksi, sanoo odottavansa tätä innolla ja toivoo vieraansa nukkuvan hyvin.
Keskiaikainen linnoitettu Sighioara on UNESCOn maailmanperintäkohde.
Kuva: Thinkstock
Harker taittoi viimeisen osan matkastaan hevosten vetämissä vaunuissa Borgon vuoristosolan läpi. Ensimmäistä kertaa hän huomaa, että kyläläiset tekevät ristinmerkin, kun hän mainitsee asiansa.
Kirjassa paikalliset ehkä pelkäävät Draculaa, mutta tosielämässä eräs vuoristohotelli tekee legendalla bisnestä. Hotelli Castel Dracula sijaitsee Tihuan vuoristosolassa Bârgului-vuorilla, paikassa, jossa kreivi Draculan linnan pitäisi kirjan mukaan olla.
Stokerin Draculan linna oli suuri ja raunioitunut rakennus, jonka mustista ikkuna-aukoista ei näkynyt valonsädettäkään. Sen sijaan valtava, betoninen hotelli Castel Dracula rakennettiin kolmisen vuosikymmentä sitten turistikohteeksi.
Hotellissa vallitsee vampyyriteema: siellä on hautausmaa (ei oikea), tornibaari ja Draculan ”hauta” kellarissa. Vaikka kokonaiskuva on enemmän huvipuistomainen kuin viktoriaaninen, hotelli on elävä muistutus mielenkiintoisesta ajasta Romanian historiassa.
Se avattiin vuonna 1983 houkuttelemaan Dracula-turisteja. Vaikka Romania oli rautaverhon takana yksi suljetuimmista maista, hotelli Castel Dracula sai huhun mukaan tukea kommunistijohtaja Nicolae Ceauesculta itseltään. Romanialaiset olivat jo tottuneet hänen hullutuksiinsa.
Sama mies jyräsi ison osan pääkaupunki Bukarestia rakentaakseen valtavan parlamenttitalon, joka on yhä yksi maailman suurimmista rakennuksista.
En löytänyt jälkeäkään Draculasta Piatra Fântânelestä, jossa hotelli sijaitsi, joten suuntasin etelään etsimään Branin linnaa, joka on lähellä Braov-nimistä kaupunkia.
Branin linna, jolla on hyvin vähän tekemistä kreivi Draculan tai Vlad Tepesin kanssa, on tullut tunnetuksi ”Draculan linnana” ulkonäkönsä vuoksi. Näyttävä linnoitus on rakennettu vuorenrinteeseen erottamaan Transilvania ja Valakia. Linnan varjossa kylän toreilla myydään puuristejä ja muovisia vampyyrinhampaita. Tiheän metsän ja pyörteilevän sumun ympäröimällä linnalla on selvä mysteerin ja haamujen aura.
Harkerin matkatessa vuorten läpi kyläläiset – kuullessaan, minne hän on matkalla – osoittavat häntä kahdella sormella, minkä he uskovat suojelevan häntä pahalta. Noustessani linnaan vievään kiikkerään linja-autoon huomasin itse ilokseni, että sen etuikkunaa peitti puolen tusinaa punaisista nauhoista roikkuvaa, silmänmuotoista ikonia.
Hiljaisiin talvikuukausiin osunut vierailuni muistutti minua kohtauksesta, jossa yhä hermostuneempi Harker kohtaa Draculan ensimmäistä kertaa: Dracula tarttuu Harkerin käteen kuolonkylmällä kourallaan ja puristaa niin kovaa, että saa tämän vingahtamaan kivusta.
Branin linnasta löytyy kapeita, kiemuraisia portaikkoja, salakäytäviä ja kidutuskammio. Sisustukseen kuuluu huomattava määrä 1920- ja 1930-luvun huonekaluja – jäänteitä ajasta, jolloin linna toimi kuninkaallisten kesäasuntona. Kommunistiviranomaiset muuttivat paikan museoksi vuonna 1956. Todennäköisesti Branin linna tuli Stokerille vastaan tutkimustyön edetessä, mutta Vlad Seivästäjä on tuskin astunut linnaan jalallakaan.
1200-luvulla germaanisten kuninkaiden perustama läheinen Braov on kaunis kaupunki, jota ympäröivät Karpaattien etelärinteet, tiheät metsät ja linnoitetut kirkot. Sen katuja reunustavat kuluneet renessanssi- ja barokkirakennukset. Ennen kirkkaan vaaleanpunaiset, keltaiset ja sinivihreät rakennukset ovat nyt rapistumassa kommunistisen ajan yli 40-vuotisen heitteillejätön seurauksena.
Suuntasin pidemmälle pohjoiseen keskiaikaiseen Sighioaran kaupunkiin, joka on Vlad Seivästäjän koti ja erinomainen esimerkki linnoitetusta keskiaikaisesta kylästä. Mukulakivi-kadun kulkeminen kaupungin porteille tuntui siltä, kuin olisi astunut ajassa taaksepäin 1400-luvulle. Niin suuri osa Sighioarasta on pysynyt koskemattomana, että sen historiallisesta keskustasta tehtiin UNESCOn maailmanperintökohde.
Kipusin 176 jyrkkää porrasta 1300-luvun alkupuolelta peräisin olevalle basilikalle. Biserica din Deal (”Kirkko mäen päällä”) näyttää siltä, kuin siellä kummittelisi. Sumuun verhoutunut piha, kaatuneet hautakivet ja mausoleumit sekä koirien lakkaamaton ulvonta tekevät paikasta täydellisen majapaikan eläville kuolleille.
Vaellellessani kylän aukiolla, jolla järjestettiin aikoinaan noitaoikeudenkäyntejä ja teloituksia, satuin okranväriselle talolle, jonka sisäänkäynnin yllä roikkui raudasta taottu lohikäärme. Laatan mukaan Vlad Dracul oli asunut talossa vuosina 1431–1435. Hänen poikansa Vlad Tepes syntyi siellä.
Keskiaikainen talo toimii myös baarina, ja maistoinkin Karpaattien hedelmäbrandya Pálinkaa. Baaritiskillä seisoi purkki ihraa, jolla on tarkoitus peittää kieli ennen tulisen juoman nauttimista. Baarista pääsee Vlad Seivästäjän ensimmäiseen kotiin, joka on teemaan sopivasti koristettu punaisilla samettiverhoilla ja valaistu kyntteliköillä. Seinältä tuijottaa karmiva öljymaalaus, jossa Vlad nauttii aamupalaa seivästettyjen vihollistensa edessä.
Vaikkei Bram Stoker koskaan käynytkään Transilvaniassa, hän on onnistunut kuvaamaan kiehtovan maiseman yllättävän sattuvasti. Maassa, jossa keskiaikaiset linnat tuntuvat kohoavan sumusta joka käänteessä, Harkerin päiväkirja osoittautui yhtä tarkaksi matkaoppaaksi kuin suosittu Lonely Planet -opas.
Lue lisää
