Jo aluksen matkaa Riosta kohti Turkua seurattiin tarkasti koko ajan. Laivan lastina oli mm. 300 tonnia tupakkaa, 2 000 tonnia rehukakkuja, puuvillaa Suomen uusien setelien valmistukseen, talkkia, suolattuja nahkoja ja lääkkeitä – ja ennen kaikkea 2 500 tonnia Rio-6- ja Rio-7 -luokan raakakahvia.
Alus saapui Turun satamaan sunnuntai-iltana 24. Helmikuuta, sen avusti Turun satamaan jäänmurtaja Sisu. Laivaa saapuivat suuren väkijoukon lisäksi vastaanottamaan myös valtiovallan edustajat: mm. kansanhuoltoministeri Uuno Takki, Brasilian suurlähettiläs ja Suomen Pankin silloinen pääjohtaja Sakari Tuomioja sekä Pauligin paahtimon johtaja Eduard Paulig.
Herakleen lastin purkaminen alkoi seuraavana päivänä. Tilannetta valvomaan järjestettiin ketju poliisimiehiä. Yleisön keskuudessa paljon närkästystä aiheutti se, että kun muutamat kahvisäkit menivät rikki, pavut vain lakaistiin pois, eikä niitä otettu talteen. Muutamat onnelliset pääsivät jopa koskettamaan kahvisäkkejä.
Suomen Kuvalehti kirjoitti 9.maaliskuuta: ”Tuulikaan ei ollut enää kylmää, vaan se tuoksui kaukaisilta mailta ja kahvilta, ilman muuta. Ne mummot, jotka poliisiketjun välistä saivat kätensä kurkotetuksi kahvisäkkiä sivelemään, viettivään erään elämänsä juhlahetkistä.”
Ensimmäinen kahvilaiva Brasiliasta symboloi raskaan sodan kokeneen kansakunnan toivetta paremmasta huomisesta. Herakleen lastista heltisi sinä vuonna neljänneskilo kahvia henkeä kohti kahteen eri otteeseen. Ensimmäinen erä saatiin ennen pääsiäistä ja toinen juhannuksen alla.
