MM-turnaus alkoi Suomen kannalta murheellisesti. Leijonat hävisi Tukholman Globenissa pelatun avausottelun Tshekille puhtaasti 0–3.
Toisaalta se jäikin suomalaisten viimeiseksi tappioksi koko turnauksessa. Välierässä Suomi sitten maksoi potut pottuina Tshekille: 3–0-voitto tiesi finaalipaikkaa rakasta vihollista Ruotsia vastaan.
Voitto Ruotsista ei tullut helpolla. Ensimmäisen erän alkupuolella Suomi oli kovissa vaikeuksissa, ja käytännössä ensimmäisestä kunnon hyökkäyksestä syntyi Ville Peltosen johtomaali. Toisessa erässäkin Suomella oli vaikeuksia saada oma pelinsä käyntiin.
Lähellä erän loppua Peltonen teki kuitenkin vielä kaksi täysosumaa, ja tauolle lähdettiin tilanteessa 3-0. Kolmannessa erässä Timo Jutila teki Suomen neljännen maalin. Ruotsi aloitti ankaran loppukirin ja teki maalin, mutta lukemat 4-1 säilyivät kuitenkin loppuun asti, ja pelin päättyessä Antero Mertaranta saattoi henkäistä sanat, joista turnauksen aikana oli tullut suomalaisleirin lentävä lause: ”Se on siinä!”
Leijonien voittojuhlat alkoivat jo Tukholmassa ja jatkuivat kultaparaatilla ja kansanjuhlalla Kauppatorilla Helsingissä. Voittoisa joukkue saapui paikalle avoautosaattueessa. Kadut ja tori olivat tupaten täynnä ihmisiä. Mestaruutta juhlivat Helsingissä kymmenet tuhannet suomalaiset.
Leijonien kiireet eivät loppuneet kansanjuhlaan, vaan joukkue mm. levytti Kirkan kanssa oman version Den Glider In -kisabiisistä, kävi Mäntyniemessä tapaamassa presidentti Martti Ahtisaarta ja osallistui moniin hyväntekeväisyystapahtumiin.
Jälkikäteen monet ovat nähneet jääkiekon maailmanmestaruuden eräänlaisena henkisenä käännekohtana. Sillä hetkellä lama-Suomi alkoi kääntyä kohti uutta nousua, Suomi sai uutta energiaa ja itsetietoisuutta.
