Suomen evankelis-luterilainen kirkko koki todellisen mullistuksen 6. maaliskuuta, kun ensimmäiset naispapit vihittiin virkaansa. Kaikkiaan pappisvihkimyksen sai sinä päivänä 94 naisteologia.
Historiallinen tapahtuma täytti kuuden hiippakunnan kirkot ääriään myöten. Pappisvihkimyksen jälkeen kirkoissa saarnasivat ensi kertaa Suomessa papiksi vihityt naiset.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko äänesti naispappeudesta ensimmäisen kerran jo vuonna 1963, mutta vasta vuonna 1986 ehdotus sai puolelleen vaaditut kolme neljäsosaa äänistä.
Naispappeuden hyväksymisen yhteydessä kirkolliskokous hyväksyi kuitenkin myös ponnen, jonka mukaan niillä, jotka vastustavat papinviran avaamista naisille, on edelleen oikeus tulla vihityksi pappisvirkaan ja nimitetyksi kirkon virkoihin.
Naispappeuden vastustajat saivat jäädä kirkkoon, eikä heidän tarvinnut tehdä työtä naispappien kanssa. Esimerkiksi Oulun piispa Olavi Rimpiläinen ei hyväksynyt naispappeja, minkä takia Oulun arkkihiippakunnan naislehtorit joutuivat matkustamaan muualle pappisvihkimykseen.
Kun pappisvirka oli avautunut naisille, suurin osa seurakuntalehtoreista otti pappisvihkimyksen ja samalla lehtorinvirkoja muutettiin papinviroiksi. Vuoden 1990 kirkolliskokous avasi myös piispan viran naisille. Vuonna 2015 luterilaisen kirkon papeista naisia oli jo 46 prosenttia.