Vuonna 2003 Hans Tenniglon elämä hymyili. Hollannin Westzaanissa asuva Hewlett-Packardin päällikkö kävi usein työmatkoillaan Ruotsissa. Vapaa-aikansa hän vietti vaimonsa ja lastensa kanssa.
Hän hoiti kuntoaan juoksemalla joka viikonloppu kaksikymmentä kilometriä. Kaikki kuitenkin muuttui, kun Tenniglo sairastui eräällä Ruotsin matkallaan.
”Oloni oli kurja ja minusta tuntui kuin olisin saamassa flunssan. Kaikki voimani olivat poissa”, 64-vuotias, Hollannin munuaispotilaiden yhdistyksessä vapaaehtoistyötä tekevä Tenniglo kertoo.
”Flunssasta siinä ei kuitenkaan ollut kysymys.” Lääkäri totesi, että Tenniglon sairastuminen johtui munuaisten toiminnan vähittäisestä heikkenemisestä ja korkeasta verenpaineesta.
Munuaistautien erikoislääkärin mukaan Tenniglon munuaiset toimivat enää 40 prosentin teholla.
”Munuaislääkärin vastaanotolla kummastelin, mitä ihmettä siellä teen”, Tenniglo muistelee. ”Oli vaikea hyväksyä, että olin sairastunut munuaistautiin, vaikka en itse tuntenut olevani sairas.
” Tenniglo aloitti verenpainelääkityksen, jotta hänen munuaisensa pysyisivät toimintakykyisinä. Ohjelman mukaisen kuntoilun ja tiukasti noudattamansa vähäsuolaisen ruokavalion avulla Tenniglo on välttänyt dialyysihoidon ja munuaissiirron jo kaksitoista vuotta.
”Lomalla monet unohtavat munuaissairautensa ja luistavat ruokavaliostaan”, nyt jo isoisänä eläkepäiviään viettävä Tenniglo huomauttaa. ”Minä en tee sitä, koska eiväthän minun munuaiseni tiedä, että olen lomalla. Haluan pitää munuaisistani hyvää huolta, jotta ne pitäisivät hyvää huolta minusta.”
Tasa-arvoinen sairaus
Munuaisten vajaatoiminta kohtelee kaikkia tasavertaisesti, siihen sairastuvat niin miehet kuin naiset ja eri kansallisuuksien edustajat.
Sairaus alkaa huomaamatta. Potilas luulee olevansa terve, vaikka hänen munuaisensa vahingoittuvat pysyvästi. Tenniglon tavoin moni ei tajua sairastuneensa ennen kuin suuri osa munuaisten toimintakyvystä on menetetty.
Joidenkin potilaiden tauti huomataan sattumalta. Kun Irlannin Dundalkista kotoisin oleva 29-vuotias Andrew Gallagher halusi joitakin vuosia sitten liittyä kuntosalin jäseneksi, häneltä vaadittiin terveystarkastus. Tarkastuksessa havaittiin, että hänellä oli korkea verenpaine. Jatkotutkimuksissa paljastui myös munuaissairaus.
”Minä en tiennyt, että korkea verenpaine aiheuttaa munuaisongelmia”, hän sanoo. ”Olin riittävän hyvässä kunnossa, jaksoin juosta ja urheilla.” Onneksi sairastumisriskiä voi vähentää, ja sairaus voidaan havaita yksinkertaisilla kokeilla missä vaiheessa tahansa.
”Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa kroonisen munuaisten vajaatoiminnan hoito”, sanoo tohtori David Wheeler, brysseliläinen munuaistautien asiantuntija. ”Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä paremmin munuaisten toiminta voidaan säilyttää.”
Salakavala vaara
Neljälläkymmenellä miljoonalla eurooppalaisella on munuaissairaus. Monet eivät huomaa sairastuneensa, koska lääkärit eivät kiinnitä terveystarkastuksissa huomiota munuaisterveyteen.
”Noin 8–10 prosentilla väestöstä on jonkinlainen munuaissairaus, jonka vakavuus vaihtelee lievästä vakavaan”, sanoo tohtori Norbert Lameire, Brysselissä toimivan Euroopan munuaisterveysliiton EKHA:n puheenjohtaja.
Eräässä tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että 18 prosenttia sveitsiläisistä perusterveydenhuollon asiakkaista saattaa sairastaa munuaissairautta ja 90 prosenttia heistä ei tiedä sitä.
Kaksi tavallisinta munuaissairauden riskitekijää, korkea verenpaine ja diabetes, ovat yhteydessä ylipainoon ja yleistymässä. Eräiden arvioiden mukaan munuaispotilaiden määrä voi jopa kaksinkertaistua kymmenen vuoden kuluessa.
”Korkeaa verenpainetta ja diabetesta sairastavien määrä kasvaa, lihomme liikaa ja urheilemme liian vähän, joten myös munuaissairaiden määrä voi kasvaa”, sanoo Lameire, joka työskentelee professorina Ghentin yliopistollisessa sairaalassa Belgiassa.
Viimeisen viidentoista vuoden aikana niiden eurooppalaisten määrä, jotka ovat olleet dialyysihoidossa tai saaneet munuaissiirteen, on kaksinkertaistunut. Heitä on kuitenkin vielä melko vähän. Vain yksi tuhannesta munuaispotilaasta tarvitsee dialyysihoitoa tai munuaissiirteen.
Pääasiallinen syy tähän on se, että he kuolevat muiden sairauksien aiheuttamiin komplikaatioihin ennen tällaisen hoidon tarvetta.
”Tutkimusten mukaan 90 prosenttia munuaispotilaista ei kuole munuaissairauteen, vaan sydän- ja verisuonitauteihin kuten sydän- tai aivoinfarktiin”, Lameire sanoo.
”Suurimmalla osalla näistä potilaista munuaisten toiminnan heiketessä myös sydämen ja verisuonien toiminta heikkenee huomattavasti. Loppuvaiheen munuaissairaus onkin vain jäävuoren huippu.”
Asiantuntijat pyrkivät jakamaan tietoa, sillä suurin osa väestöstä ei hoida munuaisterveyttään.
Munuaisten kautta verenkierrosta poistuu haitallisia aineita ja liika neste virtsana. Useat sairaudet kuten tulehdukset ja perinnölliset taudit voivat aiheuttaa munuaissairauksia ja vahingoittaa molempia munuaisia.
Munuaiskivet ovat kivuliaita, mutta eivät aiheuta muita munuaistauteja. Kun munuaiset eivät toimi kunnolla, haitalliset aineet ja valkuainen kertyvät vereen, mikä nostaa verenpainetta ja vahingoittaa munuaisia lisää.
Miten tunnistetaan
Munuaissairauden toteaminen voi olla onni onnettomuudessa. Sairauden etenemistä voi hidastaa. ”Tietyt kliiniset kokemukset osoittavat, että varhaisen hoidon avulla voidaan vähentää dialyysin tarvetta”, sanoo lääketieteen professori Wheeler University Collegen munuaiskeskuksesta Lontoosta.
Asiantuntijat eivät suosittele munuaisseulontatutkimuksia kaikille. Sen sijaan he suosittelevat vuosittain tehtäviä tutkimuksia ikääntyville ja riskiryhmille: diabetespotilaille, verenpainepotilaille sekä henkilöille, joiden suvussa esiintyy munuaissairauksia.
”Riskiryhmien seuranta on järkevää”, Wheeler sanoo. ”Munuaisen vajaatoiminta, diabetes ja sydäntaudit liittyvät toisiinsa. Diabetespotilailla korkea verensokeri vahingoittaa munuaisia, sydäntä ja valtimoita. Korkea verenpaine vahingoittaa sekä sydäntä että munuaisia.”
Munuaisen vajaatoiminta voidaan huomata lääkärin vastaanotolla. Testillä tutkitaan, onko virtsassa valkuaista eli onko potilaalla valkuaisvirtsaisuutta. Voidaan myös tutkia kuinka hyvin munuaiset suodattavat haitta-aineita.
Lääkärit suhteuttavat tulokset potilaan ikään. Viidenkymmenen ikävuoden jälkeen munuaisten toiminta alkaa vähitellen heiketä. Etenkin yli 60-vuotiaille kohtuullinen toimintavaje voi olla normaalia, jos merkkejä munuaissairauksista ei ole.
Lääkärin pitäisi tarkistaa virtsan valkuainen ja tutkia verenpaine ja toistaa tutkimus taas vuoden päästä. Muuta ei välttämättä tarvita.
”Munuaisen toiminnan heikkeneminen ei vielä tarkoita sairautta”, sanoo tohtori Antonio Dal Canton, munuaistautien professori Pavian yliopistosta Italiasta.
”Ikääntyessä munuaisten toiminta heikkenee, mutta kyse ei ole sairaudesta, ellei tilaan liity merkkejä munuaisvauriosta, valkuaisvirtsaisuudesta tai toiminnan heikkeneminen ole nopeaa.”
Koska munuaisen vajaatoiminta on oireeton ennen loppuvaihetta, jotkut potilaat joutuvat heti diagnoosin saatuaan dialyysiin. ”Kolmannes dialyysiin tulevista potilaista ei ole saanut diagnoosia etukäteen”, Wheeler sanoo.
”Kaksi kolmannesta on käynyt kokeissa ja heillä on havaittu etenevä munuaisvaurio. He ovat myös ymmärtäneet, että he saattavat tarvita dialyysia jossain vaiheessa.”
Potilaat joiden munuaiset toimivat vain 15 prosentin teholla saattavat tarvita dialyysiä. Moni potilas kirjataan elinsiirtolistalle heidän aloittaessaan dialyysin. Terveelle elinsiirron odottajalle dialyysi on väliaikainen hoito siihen saakka, kunnes sopiva elin löytyy. Jos korkea ikä tai muut sairaudet estävät elinsiirron, potilaalle annetaan dialyysihoitoa hänen loppuikänsä.
”Jos luovutettuja munuaisia olisi tarpeeksi, arvelen ettei juuri kenenkään alle 60-vuotiaan tarvitsisi käydä dialyysissä”, Wheeler sanoo.
Vuonna 1996 Ghentissä asuva Robert Dhuyvetters hakeutui lääkärin hoitoon, koska hänellä oli outoa turvotusta vatsan alueella. Syyksi selvisi pitkälle edenneen munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama nesteen kertyminen.
Dhuyvetters aloitti välittömästi dialyysin. Vuotta myöhemmin hän sai uuden munuaisen, jonka turvin hän pysyi terveenä 16 vuotta.
Vuonna 2013 Dhuyvetters tarvitsi jälleen dialyysiä, sillä sydämen läppäleikkauksen jälkeen munuaisen toiminta heikkeni. Nyt Dhuyvetters hoitaa dialyysinsä kotona.
”On suuri etu saada hoitoa kotona, koska silloin en ole sidottu sairaalaan vastaanottoaikoihin”, sanoo 71-vuotias Dhuyvetters. ”Minulla on kannettava tietokoneeni, jolla voin tehdä töitä kotona. Dialyysin avulla saan voimani takaisin.”
Hoitovaihtoehtoja
Elintapojen muutokset ja lääkitys hidastavat munuaisten vajaatoiminnan etenemistä sen alkuvaiheessa. Loppuvaiheessa olevat potilaat tarvitsevat dialyysia tai elinsiirron.
Hollantilainen Tenniglo on hoitanut munuaisiaan ACE-estäjä-lääkkeillä. Ne alentavat verenpainetta ja hidastavat tai estävät munuaisvauriot. ARB-lääkkeet vaikuttavat samoin.
Dhuyvetters on saanut dialyysihoitoa sekä sairaalassa että kotonaan. Hoidon antotapa riippuu potilaan toiveista ja paikallisista resursseista.
Jászkisérista, Unkarista kotoisin oleva Judit Berente sai munuaissairausdiagnoosin ollessaan 13-vuotias, mutta vältti dialyysin ja elinsiirron kaksikymmentä vuotta.
Ollessaan 33-vuotias ja saatuaan uuden munuaisen Berente tunsi itsensä riittävän terveeksi voidakseen aloittaa urheilun. Hän on uinut kilpaa ja osallistunut kahdeksan kertaa maailman elinsiirtopotilaiden kisoihin sen jälkeen, kun hän sai uuden munuaisensa 19 vuotta sitten.
”Katson ikäisiäni naisia, jotka ovat lihavia, istuvat television ääressä ja syövät herkkuja”, sanoo nyt 51-vuotias Berente.
”Taistelin kaksikymmentä vuotta parantuakseni ja voidakseni elää normaalia elämää. Olen mielestäni terveempi kuin moni ikäiseni, koska opin hyvin nuorena, että mikään ei ole niin tärkeää kuin terveys.”
Uudet hoitomenetelmät voivat pian auttaa munuaispotilaita. Natriumin imeytymistä estävät lääkkeet voivat estää munuaisvaurion etenemisen.
”Lääkkeistä hyötyvät potilaat, jotka yrittävät parhaansa mukaan noudattaa lääkärin ohjeita, mutta saavat silti liikaa natriumia”, sanoo tohtori Raymond Townsend, munuaissairauksista ja verenpaineesta kertovan kirjan kirjoittaja.
”Idea on se, että jos potilasta ei saa vähentämään suolan käyttöä, ehkä sen imeytymistä voidaan estää.”
Eurooppalaiset tutkijat kehittävät keinotekoista, kannettavaa munuaista, jolla voitaisiin korvata suuret dialyysilaitteet. Sitä testataan eläimillä ja kliiniset kokeet voitaneen aloittaa vuonna 2017.
”Kannettava keinomunuainen on parempi hoitokeino kuin perinteinen dialyysi”, sanoo tekninen johtaja Frank Simonis. ”Sen avulla voidaan paremmin poistaa haitta-aineet verestä, sillä dialyysiaika on pitkä: 150 tuntia viikossa 3–4 tunnin sairaalakäynnin sijaan.”
Miten pysyä terveenä
Munuaissairauksia voi ennaltaehkäistä välttämällä verenpaineen nousua ja diabetesta, syömällä terveellisesti, liikkumalla ja käymällä terveystarkastuksissa. Muita vinkkejä:
Vähennä suolaa. Munuaispotilaan pitäisi välttää suolan käyttöä, ja se on erinomainen ohje myös terveelle ihmiselle. Runsas suolankäyttö nostaa verenpainetta ja rasittaa munuaisia.
Suurin osa syömästämme suolasta tulee pakatuista elintarvikkeista. Joissakin maissa rajoitetaan sitä, paljonko valmistajat saavat lisätä suolaa ruokiin. Vuonna 2003 aloitettu ohjelma sai britit vähentämään suolankäyttöään 15 prosentilla vuoteen 2011 mennessä.
Aikuisten keskimääräinen verenpaine laski, aivohalvausten aiheuttamien kuolemien määrä laski 42 prosenttia ja kuolemaan johtaneiden sydänsairauksien 40 prosenttia.
Sama ohjelma parantaa todennäköisesti myös munuaisterveyttä.
”Suolankäytön vähentäminen alentaa verenpainetta ja vähentää kroonisen munuaisten vajaatoiminnan riskiä”, sanoo tutkija Feng He.
”Yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen, että suolan vähentämisellä on muitakin edullisia vaikutuksia munuaisiin, ei pelkästään verenpaineen alenemiseen liittyvä vaikutus.”
Tupakoinnin lopettaminen. ”Tupakointi kiihdyttää munuaisten rappeutumista ja vahingoittaa valtimoita”, Wheeler sanoo. ”Munuaisten toiminta heikkenee todennäköisesti hitaammin, jos potilas ei tupakoi.”
Laihduttaminen. Ylipaino rasittaa munuaisia. ”Aivan kuin joutuisit tekemään 12-tuntista työpäivää, vaikka olet tottunut kahdeksaan tuntiin”, Townsend sanoo. ”Parin vuoden kuluttua se aiheuttaa vahinkoa.”
Tulehduskipulääkkeiden käytön vähentäminen. Kysy lääkäriltäsi, pitäisikö sinun vähentää kipulääkkeiden käyttöä. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa todettiin, että 41 prosenttia munuaispotilaista käytti tulehduskipulääkkeitä eikä tiennyt niiden aiheuttavan vahinkoa.
”Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat natriumin kertymistä, mikä haittaa munuaisten toimintaa. Niillä on myös suora toksinen vaikutus munuaiskudokseen”, Townsend sanoo. ”Lyhytaikaisessa käytössä niistä ei ole haittaa. Kroonisen kivun hoidossa, kun lääkettä otetaan päivittäin, tulee ongelmia.”
Elämää sairaana
Pitkälle edennyttä munuaistautia sairastavat voivat elää hyvää elämää elinsiirron avulla.
Andrew Gallagher sai tietää munuaissairaudestaan 24-vuotiaana ja joutui dialyysiin 27-vuotiaana. Hänen anoppinsa lahjoitti munuaisen ja leikkaus muutti hänen elämänsä.
”Suurin muutos tapahtui jaksamisessani”, Gallagher sanoo. ”Kun aloitin dialyysin, tyttäreni oli yksivuotias enkä pysynyt hänen perässään, kun hän oppi kävelemään. Nyt se ei ole enää ongelma. Saatan jopa liittyä kuntosaliryhmään piakkoin.”
Siirtomunuaisen vastaanottajat käyttävät hyljintäreaktion estävää lääkitystä eikä heidän munuaisensa toimi yhtä tehokkaasti kuin terveellä ihmisellä. He voivat kuitenkin elää normaalia elämää.
”Tuntemukset ja elämänlaatu ovat aivan erilaisia, jos dialyysipotilas saa uuden munuaisen”, sanoo Lameire. ”Heistä tuntuu koko ajan paremmalta, he voivat syödä monipuolisemmin eivätkä ole enää sidottuja dialyysiin.
He ovat kuitenkin edelleen potilaita, joiden on otettava lääkkeensä ja huolehdittava verenpaineestaan. Ihminen joka ei tarvitse munuaissiirtoa voi aina paremmin kuin elinsiirron läpikäynyt, vaikka toimenpide olisikin onnistunut.”
Lue lisää
Näin pääset eroon munuaiskivistä
Verenpaine kuriin
Diabetes – näin vältät sairauden
