Sadattuhannet suomalaiset haluaisivat tumpata tupakkansa lopullisesti. ”Suomessa on noin miljoona tupakoijaa, ja heistä noin kaksi kolmasosaa haluaisi lopettaa”, sanoo terveyspäällikkö Anu Leppänen Hengitysliitto Heli ry:stä. ”Harvat onnistuvat lopettamaan kerralla, keskimäärin tarvitaan 3–4 yritystä ennen kuin tupakasta pääsee eroon.” Tupakointi on kuitenkin mahdollista lopettaa, kuten seuraavat tarinat osoittavat.
Tupakointi & akupunktiohoito
Helsinkiläinen Taru Matikainen oli tupakoinut 35 vuotta, kun hän päätti lopettaa. ”Minulla oli jatkuvasti paha yskä ja lisäksi krooninen ientulehdus”, Matikainen sanoo. ”Hammaslääkärini suositteli tupakoinnin lopettamista, ja itsekin säikähdin, kun hampaat alkoivat heilua.” Matikainen oli jo aiemmin yrittänyt lopettaa polttamisen. ”Sorruin joka kerta aika nopeasti”, Matikainen kertoo. ”Ostin aina ’lopettaessani’ kymmenen savukkeen askin muka kaiken varalle – ja pian se oli poltettu.”
Lopulta Matikainen päätti kokeilla akupunktiohoitoa. ”Olin aikaisemmin ollut muista syistä akupunktiohoidossa, ja minulla oli hyviä kokemuksia hoitotuloksista”, Matikainen sanoo. ”Kun hoitajani mainitsi, että sillä voi päästä myös eroon tupakasta, päätin kokeilla.”
Taru Matikainen kävi akupunktiohoidossa viisi kertaa parin viikon aikana. Akupunktiohoidon jälkeen tupakanhimo pysyikin kurissa. ”Hoitojakso tuki hyvin lopettamistani, ja motivaationikin oli korkealla”, Matikainen sanoo. Silti onnistumisen iloon sekoittui myös suurta haikeutta. ”Tunsin, että nyt minulta lähti paras ystävä, ja koko elämältä meni tarkoitus, kun en enää voinut tupakoida”, Matikainen kertoo. ”Lupasin itselleni jopa, että jos saan jonkin ’kuolemantaudin’, alan heti polttaa uudestaan. Nyt en ole siitä enää niinkään varma.”
Suggestoterapia
43-vuotias Sanna Laihosuo* päätti viime keväänä lopettaa tupakoinnin. ”Olin polttanut jo lukioajoista asti, mutta en aina kovin paljon päivittäin”, Laihosuo kertoo. ”Raskaus- ja imetysajat olin ollut tietysti ilman tupakkaa, ja kerran olin jo pidempäänkin polttamatta, mutta sitten repsahdin taas.”
Tupakoinnin vuoksi Laihosuo joutui elämään kaksoiselämää. ”Poltin salaa lapsilta. Jotkut ystävät tiesivät tupakoinnista, toiset taas eivät. Se oli ärsyttävää ja kiusallista”, Laihosuo sanoo. ”Jouduin tekemään tikusta asiaa, jotta pääsin johonkin karkuun tupakalle. Sitten henkilökohtaisessa elämässä tuli vaikeuksia. Tupakointini lisääntyi niin paljon, että sen pitäminen salassa ja aisoissa alkoi olla yhä vaikeampaa.”
Laihosuo päätti lopettaa tupakoinnin kokonaan. ”Kuulin ystävältäni, että suggestoterapia voi auttaa myös tupakoinnin lopettamisessa”, Laihosuo sanoo. ”Kiinnostuin asiasta ja etsin netistä lisätietoa. Sitten löysinkin asiantuntijan, jolla oli pitkä kokemus suggestoterapiasta nimenomaan tupakoinnin lopettamisessa.”
Viime huhtikuussa Laihosuo aloitti hoidon. ”Suggestoterapeutti suositteli, että ottaisin kaksi hoitoa peräkkäisinä päivinä, pitäisin viikon taukoa, ja sitten olisi taas uusi hoitokerta”, Laihosuo kertoo. ”Aluksi minua hieman pelotti, mutta ennen hoitoa käydyn perusteellisen keskustelun aikana rauhoituin. Itse hoidon aikana tiesin koko ajan missä mennään ja muistin jälkeen päin kaiken tapahtumasta.”
Viiden käyntikerran jälkeen Laihosuon tupakkariippuvuus katosi. ”Aluksi pelkäsin, että joutuisin luopumaan myös oluesta tai viinilasillisesta, koska ne liittyivät usein tupakointiin”, Laihosuo sanoo. ”En halunnut luopua niistä, koska ne eivät olleet minulle ongelma.” Ilokseen hän huomasi kuitenkin pystyvänsä ottamaan viinilasillisen ilman tupakanhimoa. ”Hoitojen jälkeen olen tuntenut itseni voittajaksi”, Laihosuo sanoo ”Sain iloita yhä uudestaan: jo viikko, kuukausi, puoli vuotta ilman tupakkaa!”
Korvaustuotteet
Helsinkiläinen Reijo Kajanne* aloitti tupakoinnin kolmekymppisenä. ”Olin ollut koko aikuisikäni ravintola- ja bilepolttaja, mutta silloisen stressaavan elämäntilanteen aikana aloin polttaa säännöllisesti”, Kajanne sanoo. ”Tupakka rauhoitti ja rentoutti, ja tupakoinnista tuli pieni pakopaikka, oma hetki niin työpaikan kiireissä kuin lapsiperheen arkihulinassakin.”
Vuosien mittaan stressi hellitti, mutta tupakointi jäi. ”Koska poltin pikkusikareita, en edes pitänyt itseäni varsinaisena tupakoijana”, Kajanne sanoo. ”Ajattelin, että polttaminen on minulle täysin harmiton tapa, josta pääsen eroon heti kun niin päätän. Totuus paljastui vasta eräällä vaellusreissulla, kun sikarit loppuivat kesken.”
Kahdeksan vuoden polttamisen jälkeen Kajanne päätti lopettaa. ”Isäni oli ollut kova tupakkamies, ja hän kuoli vain nelikymppisenä sydänkohtaukseen”, Kajanne kertoo. ”Kun itse täytin neljäkymmentä, aloin ajatella terveyttäni vakavammin.” Kertalopettaminen ei kuitenkaan onnistunut. ”Fyysisiä vieroitusoireita ei niinkään ollut, mutta koko ajan oli vaikea ja ahdistunut olo, työnteosta ei tahtonut tulla mitään”, Kajanne sanoo.
Kajanne kokeili lopettamisessa pidempää kaavaa. ”Eräs ystäväni kertoi lopettaneensa tupakoinnin nikotiinipurukumin avulla, ja ajattelin itsekin kokeilla sitä”, Kajanne kertoo. ”Käytin aluksi miedompaa purkkaa, mutta se ei toiminut. Taisin aluksi myös pureskella sitä väärin, kuin tavallista purukumia.” Sen sijaan vahvempi nikotiinipurukumi alkoi tuottaa tuloksia. ”Otin purkan aluksi samassa rytmissä kuin olin polttanutkin, ja vaikka se ei savuttelun nautintoa tuonutkaan, olo tasaantui parissa viikossa”, Kajanne kertoo. ”Vähitellen pystyin pudottamaan päivittäisiä annoksia.”
Kolmen kuukauden kuluttua Kajanne siirtyi miedompaan nikotiinipurukumiin. ”Vaikka aluksi jouduin hieman tihentämään tahtia, muutos oli loppujen lopuksi helppo”, Kajanne sanoo. ”Nikotiinipurukumi aiheutti kuitenkin minulle jatkuvaa närästystä, joten halusin päästä myös siitä eroon mahdollisimman nopeasti – ja pääsinkin parissa kuukaudessa.”
Vieroitusryhmä
Kari Kaltolla oli takanaan 44 vuotta tupakointia ennen kuin hän onnistui lopettamaan. ”Olin yrittänyt jo monta kertaa”, Kaltto sanoo. ”Tiesin, että poltin aivan liikaa. Minulla oli jatkuva keuhkoputken tulehdus, aamuyskää ja muuta krohinaa.” Kaltto yritti lopettamista muun muassa nikotiinipurukumin avulla. ”Jostain syystä en vain ollut täysin motivoitunut lopettamaan omin päin”, Kaltto kertoo. ”Olisin tarvinnut jonkinlaista vetoapua lisäkimmokkeeksi, vaikkapa vedonlyönnin.”
Pari vuotta sitten Kaltto näki terveyskeskuksen seinällä Helsingin kaupungin Tupakkaklinikan esitteen. ”Kiinnostuin, soitin vieroitusryhmän ohjaajalle ja pääsin mukaan ryhmään”, hän sanoo. Ryhmä kokoontui runsaan puolen vuoden ajan, aluksi viikoittain ja myöhemmin runsaan kuukauden välein. ”Meitä oli samassa ryhmässä kymmenkunta ihmistä, ja kävimme muun muassa läpi omia kokemuksiamme aiemmista lopetusyrityksistä”, Kaltto kertoo. ”Saimme lisäksi tupakoinnin lopettamista tukevaa tietoa.”
Vieroitusryhmä osoittautui Kaltolle juuri sopivaksi tavaksi lopettaa tupakointi. ”Meillä oli vahva ryhmähenki, kaikki saivat tukea toisiltaan”, Kaltto sanoo. ”Halusin olla lojaali ryhmää kohtaan. Tuli sellainen tunne, että kyllä minäkin pystyn lopettamaan, jos muutkin pystyivät. En halunnut pettää porukkaa, ja se sai minut yrittämään tosissani.”
Kari Kaltto on nyt ollut polttamatta puolitoista vuotta. ”Eniten minua ilahduttaa se, että olen päässyt eroon kroonisesta keuhkoputkentulehduksesta”, Kaltto sanoo. ”Ääni on kirkastunut ja aamuyskä kadonnut. Olen myös huomannut, että kotiin tullessa neljänteen kerrokseen nouseminen on helpompaa. Enää ei tarvitse puuskuttaa.”
Viimeinen tupakka
Myös Tarja Kallioinen päätti lopettaa polttamisen terveyssyistä, 34 tupakointivuoden jälkeen. ”Minulla alkoi olla muun muassa lieviä sydänoireita”, Kallioinen sanoo. ”Olin yrittänyt aikaisemminkin lopettaa tupakanpolton, ja ehdin välillä olla neljä vuotta polttamattakin.”
Kallioinen päätti lopettaa tupakoinnin ilman korvaushoitoja. ”Luin Allen Carrin kirjoittaman kirjan tupakoinnin lopettamisesta, ja päätin kokeilla hänen menetelmäänsä”, hän sanoo. Englantilaisen Carrin teorian mukaan suuri kynnys tupakoinnin lopettamisessa on pelko siitä, että tiedossa on epämääräisen pitkä kärsimyksen, puutteen ja tyydyttämättömän tupakanhimon aika. Tärkeintä on poistaa pelko. ”Tein kaiken niin kuin kirjassa neuvottiin”, Kallioinen sanoo. ”Poltin yksinkertaisesti sen viimeisen tupakan ja lopetin siihen.”
Hän sai vieroitusoireita. ”Erityisesti pallean kohtaan tuli puristava tunne, ikään kuin iso koura puristaisi. Kärsin myös epämääräisestä näläntunteesta”, Kallionen kertoo. Hän pystyi lievittämään oireita eräänlaisilla hengitysharjoituksilla. ”Olin polttavinani, ja ilman tupakkaa – edes sytyttämätöntä. Se helpotti oireita.”
Tarja Kallioinen voitti lopettamisen pelon – ja lopulta myös vieroitusoireet. ”Poltin viimeisen tupakkani helmikuussa 2009, ja huhtikuun puolella oireet alkoivat lientyä”, Kallioinen sanoo. Lähes vuoden tupakoimattomuus on parantanut oloa merkittävästi.” Terveysvaikutukset näkyivät yllättävän nopeasti”, Kallioinen toteaa. ”Sydän ei enää läpätä samalla tavalla kuin ennen, ja haju- ja makuaisti ovat parantuneet selvästi.”
* Nimi muutettu.
Lue lisää:
Keuhkoahtaumataudin riskitekijät ja hoitokeinot
